Psalmien 49
1 Koran lasten Psalmi, edelläveisaajalle. Kuulkaat tätä, kaikki kansat, ottakaat korviinne, kaikki maan asuvaiset,
To the Overseer. — By sons of Korah. A Psalm. Hear this, all ye peoples, Give ear, all ye inhabitants of the world.
2 Sekä yhteinen kansa että herrat, niin rikkaat kuin köyhät.
Both low and high, together rich and needy.
3 Minun suuni puhuu viisautta, ja minun sydämeni sanoo ymmärryksen.
My mouth speaketh wise things, And the meditations of my heart [are] things of understanding.
4 Minä tahdon kallistaa korvani vertauksiin, ja minun tapaukseni kanteleella soittaa.
I incline to a simile mine ear, I open with a harp my riddle:
5 Miksi minun pitäis pelkäämän pahoina päivinä, kuin minun sortajani vääryys käy minua ympäri?
Why do I fear in days of evil? The iniquity of my supplanters doth compass me.
6 Jotka luottavat tavaroihinsa, ja suuresti kerskaavat paljosta rikkaudestansa.
Those trusting on their wealth, And in the multitude of their riches, Do shew themselves foolish.
7 Ei velikään taida ketään lunastaa, eikä Jumalalle ketään sovittaa.
A brother doth no one at all ransom, He doth not give to God his atonement.
8 Sillä heidän sielunsa lunastus on ylen kallis, niin että se jää tekemättä ijankaikkisesti,
And precious [is] the redemption of their soul, And it hath ceased — to the age.
9 Vaikka hän vielä kauvankin eläis ja ei näkisi hautaa.
And still he liveth for ever, He seeth not the pit.
10 Sillä hänen täytyy nähdä, että viisasten pitää kuoleman, niin myös tyhmän ja taitamattoman pitää hukkuman, ja pitää vieraille tavaransa jättämän.
For he seeth wise men die, Together the foolish and brutish perish, And have left to others their wealth.
11 Heidän sydämensä ajatus on, että heidän huoneensa pitää ijankaikkisesti pysymän, ja heidän majansa suvusta sukuun, ja heidän nimensä kuuluisaksi tulemaan maan päällä.
Their heart [is]: Their houses [are] to the age, Their tabernacles to all generations. They proclaimed their names over the lands.
12 Mutta ei ihminen taida pysyä kunniassa, vaan verrataan eläimiin, jotka hukkuvat.
And man in honour doth not remain, He hath been like the beasts, they have been cut off.
13 Tämä heidän tiensä on sula hulluus; kuitenkin, heidän jälkeentulevaisensa sitä suullansa kiittävät, (Sela)
This their way [is] folly for them, And their posterity with their sayings are pleased. (Selah)
14 He makaavat helvetissä niinkuin lampaat, kuolema heitä kalvaa; mutta hurskasten pitää varhain heitä hallitseman, ja heidän öykkäyksensä pitää hukkuman, ja heidän täytyy jäädä helvettiin. (Sheol h7585)
As sheep for Sheol they have set themselves, Death doth afflict them, And the upright rule over them in the morning, And their form [is] for consumption. Sheol [is] a dwelling for him. (Sheol h7585)
15 Kuitenkin vapahtaa Jumala minun sieluni helvetin vallasta; sillä hän korjasi minun, (Sela) (Sheol h7585)
Only, God doth ransom my soul from the hand of Sheol, For He doth receive me. (Selah) (Sheol h7585)
16 Älä sitä tottele, koska joku rikastuu, eli jos hänen huoneensa kunnia suureksi tulee.
Fear not, when one maketh wealth, When the honour of his house is abundant,
17 Sillä kuin hän kuolee, niin ei hän mitään myötänsä vie, eikä hänen kunniansa mene alas hänen kanssansa.
For at his death he receiveth nothing, His honour goeth not down after him.
18 Sillä hän kiittää sieluansa elämästänsä: ja he ylistävät sinua, jos sinä itselles hyvää teet.
For his soul in his life he blesseth, (And they praise thee when thou dost well for thyself.)
19 Niin he menevät isäinsä perästä, ja ei saa nähdä ikänä valkeutta.
It cometh to the generation of his fathers, For ever they see not the light.
20 Koska ihminen on kunniassa, ja ei ole ymmärrystä, niin hän on verrattu eläimiin, jotka hukkuvat.
Man in honour, who understandest not, Hath been like the beasts, they have been cut off!
