Psalmien 49
1 Koran lasten Psalmi, edelläveisaajalle. Kuulkaat tätä, kaikki kansat, ottakaat korviinne, kaikki maan asuvaiset,
“For the leader of the music. A psalm of the sons of Korah.” Hear this, all ye nations; Give ear, all ye inhabitants of the world;
2 Sekä yhteinen kansa että herrat, niin rikkaat kuin köyhät.
Both high and low, rich and poor alike!
3 Minun suuni puhuu viisautta, ja minun sydämeni sanoo ymmärryksen.
My mouth shall speak wisdom, And the meditation of my mind shall be understanding.
4 Minä tahdon kallistaa korvani vertauksiin, ja minun tapaukseni kanteleella soittaa.
I will incline mine ear to a poem; I will utter my song upon the harp.
5 Miksi minun pitäis pelkäämän pahoina päivinä, kuin minun sortajani vääryys käy minua ympäri?
Why should I fear in the days of adversity, When the iniquity of my adversaries encompasseth me;
6 Jotka luottavat tavaroihinsa, ja suuresti kerskaavat paljosta rikkaudestansa.
They who trust in their riches, And glory in the greatness of their wealth?
7 Ei velikään taida ketään lunastaa, eikä Jumalalle ketään sovittaa.
No one can redeem his brother from death, Nor give a ransom for him to God,
8 Sillä heidän sielunsa lunastus on ylen kallis, niin että se jää tekemättä ijankaikkisesti,
That he should live to eternity, And not see the pit.
9 Vaikka hän vielä kauvankin eläis ja ei näkisi hautaa.
Too costly is the redemption of his life, And he giveth it up for ever.
10 Sillä hänen täytyy nähdä, että viisasten pitää kuoleman, niin myös tyhmän ja taitamattoman pitää hukkuman, ja pitää vieraille tavaransa jättämän.
For he seeth that wise men die, As well as the foolish and the ignorant; They perish alike, And leave their wealth to others.
11 Heidän sydämensä ajatus on, että heidän huoneensa pitää ijankaikkisesti pysymän, ja heidän majansa suvusta sukuun, ja heidän nimensä kuuluisaksi tulemaan maan päällä.
They imagine that their houses will endure for ever, And their dwelling-places from generation to generation: Men celebrate their names on the earth.
12 Mutta ei ihminen taida pysyä kunniassa, vaan verrataan eläimiin, jotka hukkuvat.
Yet man, who is in honor, abideth not; He is like the beasts that perish.
13 Tämä heidän tiensä on sula hulluus; kuitenkin, heidän jälkeentulevaisensa sitä suullansa kiittävät, (Sela)
Such is the way which is their confidence! And they who come after them approve their maxims. (Pause)
14 He makaavat helvetissä niinkuin lampaat, kuolema heitä kalvaa; mutta hurskasten pitää varhain heitä hallitseman, ja heidän öykkäyksensä pitää hukkuman, ja heidän täytyy jäädä helvettiin. (Sheol h7585)
Like sheep they are cast into the underworld; Death shall feed upon them; And the upright shall soon trample upon them. Their form shall be consumed in the underworld, And they shall no more have a dwelling-place. (Sheol h7585)
15 Kuitenkin vapahtaa Jumala minun sieluni helvetin vallasta; sillä hän korjasi minun, (Sela) (Sheol h7585)
But God will redeem my life from the underworld; Yea, he will take me under his care. (Pause) (Sheol h7585)
16 Älä sitä tottele, koska joku rikastuu, eli jos hänen huoneensa kunnia suureksi tulee.
Be not thou afraid, when one becometh rich; When the glory of his house is increased!
17 Sillä kuin hän kuolee, niin ei hän mitään myötänsä vie, eikä hänen kunniansa mene alas hänen kanssansa.
For, when he dieth, he will carry nothing away; His glory will not descend after him.
18 Sillä hän kiittää sieluansa elämästänsä: ja he ylistävät sinua, jos sinä itselles hyvää teet.
Though in his life he thought himself happy, —Though men praised thee, while thou wast in prosperity, —
19 Niin he menevät isäinsä perästä, ja ei saa nähdä ikänä valkeutta.
Yet shalt thou go to the dwelling-place of thy fathers, Who never more shall see the light!
20 Koska ihminen on kunniassa, ja ei ole ymmärrystä, niin hän on verrattu eläimiin, jotka hukkuvat.
The man who is in honor, but without understanding, Is like the beasts that perish.
