Psalmien 49
1 Koran lasten Psalmi, edelläveisaajalle. Kuulkaat tätä, kaikki kansat, ottakaat korviinne, kaikki maan asuvaiset,
Alamoth. To the chief music-maker. Of the sons of Korah. A Psalm. Give attention to this, all you peoples; let your ears be open, all you who are living in the world.
2 Sekä yhteinen kansa että herrat, niin rikkaat kuin köyhät.
High and low together, the poor, and those who have wealth.
3 Minun suuni puhuu viisautta, ja minun sydämeni sanoo ymmärryksen.
From my mouth will come words of wisdom; and in the thoughts of my heart will be knowledge.
4 Minä tahdon kallistaa korvani vertauksiin, ja minun tapaukseni kanteleella soittaa.
I will put my teaching into a story; I will make my dark sayings clear with music.
5 Miksi minun pitäis pelkäämän pahoina päivinä, kuin minun sortajani vääryys käy minua ympäri?
What cause have I for fear in the days of evil, when the evil-doing of those who are working for my downfall is round about me?
6 Jotka luottavat tavaroihinsa, ja suuresti kerskaavat paljosta rikkaudestansa.
Even of those whose faith is in their wealth, and whose hearts are lifted up because of their stores.
7 Ei velikään taida ketään lunastaa, eikä Jumalalle ketään sovittaa.
Truly, no man may get back his soul for a price, or give to God the payment for himself;
8 Sillä heidän sielunsa lunastus on ylen kallis, niin että se jää tekemättä ijankaikkisesti,
(Because it takes a great price to keep his soul from death, and man is not able to give it.)
9 Vaikka hän vielä kauvankin eläis ja ei näkisi hautaa.
So that he might have eternal life, and never see the underworld.
10 Sillä hänen täytyy nähdä, että viisasten pitää kuoleman, niin myös tyhmän ja taitamattoman pitää hukkuman, ja pitää vieraille tavaransa jättämän.
For he sees that wise men come to their end, and foolish persons of low behaviour come to destruction together, letting their wealth go to others.
11 Heidän sydämensä ajatus on, että heidän huoneensa pitää ijankaikkisesti pysymän, ja heidän majansa suvusta sukuun, ja heidän nimensä kuuluisaksi tulemaan maan päällä.
The place of the dead is their house for ever, and their resting-place through all generations; those who come after them give their names to their lands.
12 Mutta ei ihminen taida pysyä kunniassa, vaan verrataan eläimiin, jotka hukkuvat.
But man, like the animals, does not go on for ever; he comes to an end like the beasts.
13 Tämä heidän tiensä on sula hulluus; kuitenkin, heidän jälkeentulevaisensa sitä suullansa kiittävät, (Sela)
This is the way of the foolish; their silver is for those who come after them, and their children get the pleasure of their gold. (Selah)
14 He makaavat helvetissä niinkuin lampaat, kuolema heitä kalvaa; mutta hurskasten pitää varhain heitä hallitseman, ja heidän öykkäyksensä pitää hukkuman, ja heidän täytyy jäädä helvettiin. (Sheol h7585)
Death will give them their food like sheep; the underworld is their fate and they will go down into it; their flesh is food for worms; their form is wasted away; the underworld is their resting-place for ever. (Sheol h7585)
15 Kuitenkin vapahtaa Jumala minun sieluni helvetin vallasta; sillä hän korjasi minun, (Sela) (Sheol h7585)
But God will get back my soul; for he will take me from the power of death. (Selah) (Sheol h7585)
16 Älä sitä tottele, koska joku rikastuu, eli jos hänen huoneensa kunnia suureksi tulee.
Have no fear when wealth comes to a man, and the glory of his house is increased;
17 Sillä kuin hän kuolee, niin ei hän mitään myötänsä vie, eikä hänen kunniansa mene alas hänen kanssansa.
For at his death, he will take nothing away; his glory will not go down after him.
18 Sillä hän kiittää sieluansa elämästänsä: ja he ylistävät sinua, jos sinä itselles hyvää teet.
Though he might have pride in his soul in his life-time, and men will give you praise if you do well for yourself,
19 Niin he menevät isäinsä perästä, ja ei saa nähdä ikänä valkeutta.
He will go to the generation of his fathers; he will not see the light again.
20 Koska ihminen on kunniassa, ja ei ole ymmärrystä, niin hän on verrattu eläimiin, jotka hukkuvat.
Man, like the animals, does not go on for ever; he comes to an end like the beasts.
