Psalmien 48
1 Koran lasten Veisu-Psalmi. Suuri on Herra, ja sangen kiitettävä, meidän Jumalamme kaupungissa, pyhällä vuorellansa.
Ein song, ein salme; av Korahs born. Stor er Herren og høglova i vår Guds by, på hans heilage fjell.
2 Zionin vuori on kauniilla paikalla, koko maan ilo, pohjan puolella, suuren kuninkaan kaupunki.
Fager i si høgd, ein fagnad for all jordi er Sions fjell, utkanten av nordheimen, staden til den store kongen.
3 Jumala on tunnettu huoneessansa, että hän sen varjelia on.
Gud er i hans hallar kjend som ei fast borg.
4 Sillä katso, kuninkaat olivat kokoontuneet, ja ynnä menivät ohitse.
For sjå, kongarne kom saman og drog fram i lag.
5 He ihmettelivät, kuin he tämän näkivät: he hämmästyivät, ja kiiruhtivat pois,
Dei såg - so vart dei forfærde, dei vart vitskræmde, flydde i bråhast.
6 Vavistus on heidät siellä käsittänyt, ahdistus niinkuin synnyttäväisen.
Ein skjelv greip deim der, ei bivring som hjå ei barnsjuk kvinna.
7 Sinä särjet haahdet meressä itätuulella.
Med austanvind bryt du sund Tarsis-skip.
8 Niinkuin me kuulimme, niin me sen näemme Herran Zebaotin kaupungissa, meidän Jumalamme kaupungissa: Jumala sen vahvistaa ijankaikkisesti, (Sela)
Liksom me hev høyrt, so hev me no set det i Herren, allhers drotts by, i vår Guds by, Gud gjer honom fast til æveleg tid. (Sela)
9 Jumala! me odotamme sinun hyvyyttäs sinun templissäs.
Me grundar på din nåde, Gud, midt i ditt tempel.
10 Jumala! niinkuin sinun nimes on, niin myös on sinun kiitokses hamaan maailman ääreen: sinun oikia kätes on täynnä vanhurskautta.
Som ditt namn, Gud, so er din pris alt til endarne av jordi; di høgre hand er full av rettferd.
11 Riemuitkaan Zionin vuori, ja Juudan tyttäret iloitkaan sinun oikeuttes tähden.
Sionsfjellet gled seg, Juda døtter fagnar seg yver dine domar.
12 Menkäät Zionin ympäri ja piirittäkäät häntä: lukekaat hänen torninsa.
Gakk ikring Sion, far rundt um henne, tel hennar tårn!
13 Turvatkaat hänen muurinsa, vahvistakaat hänen salinsa, että te sitä juttelisitte tulevaisille sukukunnille.
Legg merke til hennar vollar, gakk igjenom hennar hallar, so de kann fortelja um det til den komande ætt.
14 Sillä tämä Jumala on meidän Jumalamme aina ja ijankaikkisesti: hän johdattaa meitä kuolemaan asti.
For denne Gud er vår Gud æveleg og alltid; han skal føra oss ut yver dauden.
