Psalmien 48
1 Koran lasten Veisu-Psalmi. Suuri on Herra, ja sangen kiitettävä, meidän Jumalamme kaupungissa, pyhällä vuorellansa.
En Sang, en Psalme af Koras Børn.
2 Zionin vuori on kauniilla paikalla, koko maan ilo, pohjan puolella, suuren kuninkaan kaupunki.
Herren er stor og saare priselig, i vor Guds Stad, paa hans hellige Bjerg.
3 Jumala on tunnettu huoneessansa, että hän sen varjelia on.
Zions Bjerg hæver sig smukt, er det ganske Lands Glæde, yderst imod Nord, den store Konges Stad.
4 Sillä katso, kuninkaat olivat kokoontuneet, ja ynnä menivät ohitse.
Gud i dens Paladser er kendt som en fast Borg.
5 He ihmettelivät, kuin he tämän näkivät: he hämmästyivät, ja kiiruhtivat pois,
Thi se, Kongerne havde samlet sig; de forsvandt til Hobe.
6 Vavistus on heidät siellä käsittänyt, ahdistus niinkuin synnyttäväisen.
De saa, straks forundrede de sig; de forfærdedes, de hastede bort.
7 Sinä särjet haahdet meressä itätuulella.
Bævelse betog dem der, Angest som en Kvindes, der føder.
8 Niinkuin me kuulimme, niin me sen näemme Herran Zebaotin kaupungissa, meidän Jumalamme kaupungissa: Jumala sen vahvistaa ijankaikkisesti, (Sela)
Ved Østenvejr sønderbryder du Tharsis's Skibe.
9 Jumala! me odotamme sinun hyvyyttäs sinun templissäs.
Ligesom vi havde hørt, saaledes saa vi det i den Herre Zebaoths Stad, i vor Guds Stad; Gud befæster den indtil evig Tid. (Sela)
10 Jumala! niinkuin sinun nimes on, niin myös on sinun kiitokses hamaan maailman ääreen: sinun oikia kätes on täynnä vanhurskautta.
O Gud! vi tænke paa din Miskundhed midt i dit Tempel.
11 Riemuitkaan Zionin vuori, ja Juudan tyttäret iloitkaan sinun oikeuttes tähden.
O Gud! som dit Navn er, saa er din Pris indtil Jordens Ender; din højre Haand er fuld af Retfærdighed.
12 Menkäät Zionin ympäri ja piirittäkäät häntä: lukekaat hänen torninsa.
Zions Bjerg glæder sig, Judas Døtre fryde sig for dine Dommes Skyld.
13 Turvatkaat hänen muurinsa, vahvistakaat hänen salinsa, että te sitä juttelisitte tulevaisille sukukunnille.
Gaar omkring Zion, rundt omkring den, tæller dens Taarne!
14 Sillä tämä Jumala on meidän Jumalamme aina ja ijankaikkisesti: hän johdattaa meitä kuolemaan asti.
Lægger Mærke til dens Mur, betragter nøje dens Paladser, at I kunne fortælle det for den Slægt, som kommer. Thi her er Gud, vor Gud, evindelig og altid, han skal ledsage os til evige Tider.
