Psalmien 46
1 Koran lasten veisu nuoruudesta, edelläveisaajalle. Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, joka on sangen sovelias apu tuskissa.
För sångmästaren; av Koras söner; till Alamót; en sång. Gud är vår tillflykt och vår starkhet, en hjälp i nöden, väl beprövad.
2 Sentähden emme pelkää, jos vielä maailma hukkuis, ja vuoret keskelle merta vajoisivat,
Därför skulle vi icke frukta, om än jorden omvälvdes och bergen vacklade ned i havsdjupet;
3 Vaikka vielä meri pauhais ja lainehtis, niin että siitä pauhinasta mäet kukistuisivat, (Sela)
om än dess vågor brusade och svallade, så att bergen bävade vid dess uppror. (Sela)
4 Kuitenkin on Jumalan kaupunki ihana virtoinensa, jossa Korkeimman pyhät asumiset ovat.
En ström går fram, vars flöden giva glädje åt Guds stad, åt den Högstes heliga boning.
5 Jumala on hänen keskellänsä, sentähden se kyllä pysyy: Jumala auttaa häntä varhain.
Gud bor därinne, den vacklar icke; Gud hjälper den, när morgonen gryr.
6 Pakanain pitää hämmästymän ja valtakunnat lankeeman; ja maa hukkuu, kuin hän äänensä antaa.
Hedningarna larma, riken vackla; han låter höra sin röst, då försmälter jorden.
7 Herra Zebaot on meidän kanssamme, Jakobin Jumala on meidän tukemme, (Sela)
HERREN Sebaot är med oss, Jakobs Gud är vår borg. (Sela)
8 Tulkaat ja katsokaat Herran tekoja, joka maan päällä senkaltaiset hävitykset tekee,
Kommen och skåden HERRENS verk: gärningar som väcka häpnad gör han på jorden.
9 Joka hallitsee sodat kaikessa maailmassa, joka joutsen särkee ja rikkoo keihään, ja rattaat tulessa polttaa.
Han stillar strider intill jordens ända, bågen bryter han sönder och bräcker spjutet, i eld bränner han upp stridsvagnarna.
10 Lakatkaat ja tietäkäät, että minä olen Jumala: minä olen voittava kunnian pakanain seassa ja minä ylennetään maan päällä.
"Bliven stilla och besinnen att jag är Gud; hög varder jag bland hedningarna, hög på jorden."
11 Herra Zebaot on meidän kanssamme: Jakobin Jumala on meidän tukemme, (Sela)
HERREN Sebaot är men oss, Jakobs Gud är vår borg. (Sela)
