Psalmien 46

1 Koran lasten veisu nuoruudesta, edelläveisaajalle. Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, joka on sangen sovelias apu tuskissa.

Til songmeisteren; av Korahs born, etter Alamot; ein song. Gud er mi hyggja og vår styrke, fullvel røynd i trengslor.

2 Sentähden emme pelkää, jos vielä maailma hukkuis, ja vuoret keskelle merta vajoisivat,

Difor ottast me ikkje, um so jordi vert umskift, og um fjelli ragar hjarta av storhavet,

3 Vaikka vielä meri pauhais ja lainehtis, niin että siitä pauhinasta mäet kukistuisivat, (Sela)

um havbårorne dyn og skumar, og fjelli skjelv for deira ofse. (Sela)

4 Kuitenkin on Jumalan kaupunki ihana virtoinensa, jossa Korkeimman pyhät asumiset ovat.

Der er ei å, hennar bekkjer gled Guds by, den heilage stad der den Høgste bur.

5 Jumala on hänen keskellänsä, sentähden se kyllä pysyy: Jumala auttaa häntä varhain.

Gud er midt i honom, so han skal ikkje rugga; Gud hjelper honom i morgonlysingi.

6 Pakanain pitää hämmästymän ja valtakunnat lankeeman; ja maa hukkuu, kuin hän äänensä antaa.

Folkeslag rasa, rike vart rikka, han let si røyst ljoda, jordi bråna.

7 Herra Zebaot on meidän kanssamme, Jakobin Jumala on meidän tukemme, (Sela)

Herren, allhers drott, er med oss; Jakobs Gud er vår faste borg. (Sela)

8 Tulkaat ja katsokaat Herran tekoja, joka maan päällä senkaltaiset hävitykset tekee,

Kom og sjå Herrens storverk, som gjer øydeleggjingar på jordi.

9 Joka hallitsee sodat kaikessa maailmassa, joka joutsen särkee ja rikkoo keihään, ja rattaat tulessa polttaa.

Han gjer ende på herferder yver all jordi, bryt bogen sund og høgg spjotet av; stridsvognerne brenner han upp i eld.

10 Lakatkaat ja tietäkäät, että minä olen Jumala: minä olen voittava kunnian pakanain seassa ja minä ylennetään maan päällä.

«Haldt upp og kjenn at eg er Gud! Eg er upphøgd millom folki, upphøgd på jordi.»

11 Herra Zebaot on meidän kanssamme: Jakobin Jumala on meidän tukemme, (Sela)

Herren, allhers drott, er med oss; Jakobs Gud er vår faste borg. (Sela)