Psalmien 46

1 Koran lasten veisu nuoruudesta, edelläveisaajalle. Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, joka on sangen sovelias apu tuskissa.

Til Sangmesteren. Af Koras Sønner. Al-alamot. En Sang.

2 Sentähden emme pelkää, jos vielä maailma hukkuis, ja vuoret keskelle merta vajoisivat,

Gud er vor Tilflugt og Styrke, en Hjælp i Angster, prøvet til fulde.

3 Vaikka vielä meri pauhais ja lainehtis, niin että siitä pauhinasta mäet kukistuisivat, (Sela)

Derfor frygter vi ikke, om Jorden end bølger og Bjergene styrter i Havenes Skød,

4 Kuitenkin on Jumalan kaupunki ihana virtoinensa, jossa Korkeimman pyhät asumiset ovat.

om end deres Vande bruser og syder og Bjergene skælver ved deres Vælde. (Sela)

5 Jumala on hänen keskellänsä, sentähden se kyllä pysyy: Jumala auttaa häntä varhain.

En Flod og dens Bække glæder Guds Stad, den Højeste har helliget sin Bolig;

6 Pakanain pitää hämmästymän ja valtakunnat lankeeman; ja maa hukkuu, kuin hän äänensä antaa.

i den er Gud, den rokkes ikke, Gud bringer den Hjælp, naar Morgen gryr.

7 Herra Zebaot on meidän kanssamme, Jakobin Jumala on meidän tukemme, (Sela)

Folkene larmed, Rigerne vakled, han løfted Røsten, saa Jorden skjalv,

8 Tulkaat ja katsokaat Herran tekoja, joka maan päällä senkaltaiset hävitykset tekee,

Hærskarers HERRE er med os, Jakobs Gud er vor faste Borg. (Sela)

9 Joka hallitsee sodat kaikessa maailmassa, joka joutsen särkee ja rikkoo keihään, ja rattaat tulessa polttaa.

Kom hid og se paa HERRENS Værk, han har udført frygtelige Ting paa Jord.

10 Lakatkaat ja tietäkäät, että minä olen Jumala: minä olen voittava kunnian pakanain seassa ja minä ylennetään maan päällä.

Han gør Ende paa Krig til Jordens Grænser, han splintrer Buen, sønderbryder Spydene, Skjoldene tænder han i Brand.

11 Herra Zebaot on meidän kanssamme: Jakobin Jumala on meidän tukemme, (Sela)

Hold inde og kend, at jeg er Gud, ophøjet blandt Folkene, ophøjet paa Jorden! Hærskarers HERRE er med os, Jakobs Gud er vor faste Borg. (Sela)