Psalmien 44
1 Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.
S svojimi ušesi smo slišali, oh Bog, naši očetje so nam povedali, kakšno delo si storil v njihovih dneh, v davnih časih.
2 Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.
Kako si s svojo roko napodil pogane in naselil njih; kako si prizadel ljudstvo in jih pregnal.
3 Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.
Kajti dežele niso prejeli v posest s svojim lastnim mečem niti jih ni rešil njihov lastni laket, temveč tvoja desnica in tvoj laket in svetloba tvojega obličja, ker imaš do njih naklonjenost.
4 Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.
Ti si moj Kralj, oh Bog, zapovej osvoboditve za Jakoba.
5 Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.
S teboj bomo podrli svoje sovražnike. S tvojim imenom bomo pomendrali te, ki se dvigujejo zoper nas.
6 Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.
Kajti ne bom zaupal v svoj lok niti me ne bo rešil moj meč.
7 Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.
Toda ti si nas rešil pred našimi sovražniki in osramotil tiste, ki so nas sovražili.
8 Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, (Sela)
Z Bogom se bahamo ves dan in tvoje ime hvalimo na veke. (Sela)
9 Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?
Toda ti si nas zavrgel in nas izročil v sramoto, in z našimi vojskami ne greš naprej.
10 Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.
Delaš nas, da se pred sovražnikom obračamo nazaj, in tisti, ki nas sovražijo, plenijo zase.
11 Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.
Izročil si nas kakor ovce, določene za hrano in razkropil si nas med pogane.
12 Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.
Zastonj prodajaš svoje ljudstvo in svojega bogastva ne povečuješ z njihovo ceno.
13 Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.
Delaš nas [za] grajo našim sosedom, norčevanje in posmeh tem, ki so okoli nas.
14 Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.
Delaš nas [za] tarčo posmeha med pogani, zmajevanje z glavo med ljudstvom.
15 Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,
Moja zmedenost je nenehno pred menoj in pokrila me je sramota mojega obraza
16 Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.
zaradi glasu tistega, ki me graja in preklinja zaradi sovražnika in maščevalca.
17 Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.
Vse to je prišlo nad nas, vendar te nismo pozabili niti s tvojo zavezo nismo ravnali napačno.
18 Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;
Naše srce se ni obrnilo niti se naši koraki niso nagnili s tvoje poti,
19 Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.
čeprav si nas boleče zlomil na kraju zmajev in nas pokril s smrtno senco.
20 Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,
Če smo pozabili ime svojega Boga ali iztegnili roke k tujemu bogu,
21 Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.
mar Bog tega ne bo razpoznal? Kajti on pozna skrivnosti srca.
22 Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.
Da, zaradi tebe smo pobijani ves dan, imajo nas kakor ovce za zakol.
23 Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.
Zbudi se, zakaj spiš, oh Gospod? Vstani, ne zavrzi nas za vedno.
24 Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?
Zakaj skrivaš svoj obraz in pozabljaš našo stisko in naše zatiranje?
25 Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.
Kajti naša duša je sklonjena v prah, naš trebuh se lepi na zemljo.
26 Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!
Vstani za našo pomoč in nas odkupi zaradi svojih usmiljenj.
