Psalmien 44
1 Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.
Instrução para o regente; dos filhos de Coré: Ó Deus, com nossos ouvidos ouvimos, nossos pais nos contaram a obra que tu fizeste nos seus dias, nos dias antigos.
2 Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.
Para plantá-los, expulsaste as nações com a tua própria mão; para fazê-los crescer, afligiste os povos.
3 Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.
Porque não conquistaram a terra pelas espadas deles, nem o braço deles os salvou; mas sim tua mão direita e o teu braço, e a luz de teu rosto; porque tu os favoreceste.
4 Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.
Deus, tu és meu Rei; ordena salvações a Jacó.
5 Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.
Por ti venceremos nossos adversários; por teu nome passaremos por cima dos que se levantam contra nós.
6 Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.
Porque minha confiança não está em meu arco; nem minha espada me salvará.
7 Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.
Pois tu nos salvaste de nossos adversários, e envergonhaste aos que nos odeiam.
8 Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, (Sela)
Nós exaltamos a Deus o dia todo; e louvaremos o teu nome para sempre. (Selá)
9 Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?
Mas [agora] tu tens nos rejeitado e envergonhado; e tu não tens saído junto com nossos exércitos.
10 Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.
Tu nos fazes fugir do adversário, e aqueles que nos odeiam saqueiam [de nós] para si.
11 Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.
Tu nos entregas como ovelhas para serem comidas, e nos espalhas entre as nações.
12 Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.
Tu vendes a teu povo ao preço de nada, e não aumentas o seu valor.
13 Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.
Tu nos pões como humilhação por nossos vizinhos; como escárnio e zombaria pelos que estão ao redor de nós.
14 Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.
Tu nos pões como provérbio de escárnio entre as nações; como balançar de cabeça entre os povos;
15 Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,
Minha humilhação está o dia todo diante de mim; e a vergonha cobre o meu rosto,
16 Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.
Pela voz do adversário e do que insulta; por causa do inimigo e do vingador.
17 Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.
Tudo isto veio sobre nós; porém não nos esquecemos de ti, nem traímos o teu pacto.
18 Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;
Nosso coração não se voltou para trás, nem nossos passos de desviaram de teu caminho.
19 Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.
Tu tens nos afligido num lugar de chacais, e nos cobriste com sobra de morte.
20 Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,
Se tivéssemos esquecido do nome do nosso Deus, e estendido nossas mãos a um outro deus,
21 Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.
por acaso Deus não o descobriria? Pois ele conhece os segredos do coração.
22 Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.
Mas por causa de ti somos mortos o dia todo; somos considerados como ovelhas para o matadouro.
23 Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.
Desperta; por que estás dormindo, Senhor? Acorda, não [nos] rejeites para sempre.
24 Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?
Por que escondes tua face, e te esqueces de nossa humilhação e de nossa opressão?
25 Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.
Pois nossa alma está abatida ao pó; nosso ventre está junto à terra.
26 Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!
Levanta-te para nosso socorro; e resgata-nos por tua bondade.
