Psalmien 44
1 Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.
Ó Deus, nós ouvimos com os nossos ouvidos, e nossos pais nos tem contado a obra que fizeste em seus dias, nos tempos da antiguidade.
2 Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.
Como expeliste as nações com a tua mão e os plantaste a eles: como afligiste os povos e os derrubaste.
3 Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.
Pois não conquistaram a terra pela sua espada, nem o seu braço os salvou, mas a tua dextra e o teu braço, e a luz da tua face, porquanto te agradaste deles.
4 Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.
Tu és o meu Rei, ó Deus: ordena salvações para Jacob.
5 Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.
Por ti escornearemos os nossos inimigos: pelo teu nome pizaremos os que se levantam contra nós:
6 Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.
Pois eu não confiarei no meu arco, nem a minha espada me salvará.
7 Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.
Mas tu nos salvaste dos nossos inimigos, e confundiste os que nos aborreciam.
8 Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, (Sela)
Em Deus nos glóriamos todo o dia, e louvamos o teu nome eternamente (Selah)
9 Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?
Mas agora tu nos rejeitaste e nos confundiste, e não sais com os nossos exércitos.
10 Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.
Faze-nos retirar do inimigo, e aqueles que nos odeiam nos saqueiam para si.
11 Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.
Tu nos entregaste como ovelhas para comer, e nos espalhaste entre as nações.
12 Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.
Tu vendes por nada o teu povo, e não aumentas a tua riqueza com o seu preço.
13 Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.
Tu nos pões por opróbrio aos nossos vizinhos, por escarneio e zombaria de aqueles que estão à roda de nós.
14 Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.
Tu nos pões por provérbio entre as nações, por movimento de cabeça entre os povos.
15 Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,
A minha confusão está constantemente diante de mim, e a vergonha do meu rosto me cobre:
16 Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.
Á voz daquele que afronta e blasfema, por causa do inimigo e do vingador.
17 Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.
Tudo isto nos sobreveio: contudo não nos esquecemos de ti, nem nos houvemos falsamente contra o teu concerto.
18 Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;
O nosso coração não voltou atráz, nem os nossos passos se desviaram das tuas veredas;
19 Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.
Ainda que nos quebrantaste num lugar de dragões, e nos cobriste com a sombra da morte.
20 Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,
Se nós esquecemos o nome do nosso Deus, e estendemos as nossas mãos para um deus estranho,
21 Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.
Porventura não esquadrinhará Deus isso? pois ele sabe os segredos do coração.
22 Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.
Sim, por amor de ti, somos mortos todo o dia: somos tidos na conta de ovelhas para o matadouro.
23 Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.
Desperta, porque dormes, Senhor? acorda, não nos rejeites para sempre.
24 Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?
Porque escondes a tua face, e te esqueces da nossa miséria e da nossa opressão?
25 Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.
Pois a nossa alma está abatida até ao pó; o nosso ventre se apega à terra.
26 Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!
Levanta-te em nosso auxílio, e resgata-nos por amor das tuas misericórdias.
