Psalmien 44
1 Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.
Til songmeisteren; av Korahs born; ein salme til lærdom. Gud, me hev høyrt med våre øyro, våre feder hev fortalt oss den gjerning du gjorde i deira dagar, i forne dagar.
2 Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.
Du dreiv ut heidningarne med di hand, men deim planta du; du øydelagde folkeslag, men deim breidde du ut.
3 Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.
For ikkje med sitt sverd vann dei landet, og deira arm gav deim ikkje siger, men di høgre hand og din arm og ditt andlits ljos; for du hadde hugnad i deim.
4 Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.
Du, Gud, er min konge; byd at Jakob skal verta frelst!
5 Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.
Ved deg skal me støyta ned våre fiendar, ved ditt namn skal me treda under føter deim som reiser seg imot oss.
6 Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.
For min boge lit eg ikkje på, og mitt sverd gjev meg ikkje siger.
7 Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.
Men du gjev oss siger yver våre fiendar, og deim som hatar oss, gjer du til skammar.
8 Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, (Sela)
Av Gud rosar me oss all dagen og lovar ditt namn til æveleg tid. (Sela)
9 Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?
Og endå hev du støytt oss burt og gjort oss til skam, og du dreg ikkje ut med våre herar.
10 Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.
Du let oss vika attende for fienden, og dei som hatar oss, fær seg herfang.
11 Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.
Du gjev oss burt som sauer til å eta upp, og spreider oss ikring millom heidningarne.
12 Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.
Du sel ditt folk for ingen ting, og ikkje set du høg pris på deim.
13 Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.
Du gjer oss til hæding for våre grannar, til spott og spe for deim som bur ikring oss.
14 Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.
Du gjer oss til eit ordtøke millom heidningarne; dei rister på hovudet åt oss millom folki.
15 Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,
Heile dagen stend mi skam for mine augo, og blygsl breider seg yver mitt andlit,
16 Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.
ved røysti av spottaren og hædaren, ved syni av fienden og den hemngiruge.
17 Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.
Alt dette er kome yver oss, endå me ikkje hev gløymt deg og ikkje svike di pakt.
18 Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;
Vårt hjarta veik ikkje frå deg, og våre stig sveiv ikkje ut av din veg,
19 Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.
at du skulde slå oss sund der sjakalar bur, og breida oss ned i daudeskugge.
20 Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,
Hadde me gløymt vår Guds namn og rett våre hender ut til ein framand gud,
21 Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.
skulde Gud då ikkje ransaka det? for han kjenner hjartans løyndomar.
22 Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.
Men for di skuld vert me drepne all dagen, me er rekna som slagtesauer.
23 Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.
Vakna upp! Kvi søv du, Herre? Vakna då, støyt ikkje burt for alltid!
24 Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?
Kvi løyner du di åsyn, gløymer vår armodsdom og vår trengsla?
25 Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.
For vår sjæl er nedbøygd i moldi, vår likam nedtrykt til jordi.
26 Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!
Statt upp til hjelp for oss, og løys oss ut for din nåde skuld!
