Psalmien 44
1 Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.
Dem Sangmeister. Eine Betrachtung der Söhne Korahs.
2 Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.
Elohim, mit unsern Ohren haben wir gehört, / Unsre Väter haben uns erzählt, / Was du in ihren Tagen getan, / In den Tagen der Vorzeit:
3 Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.
Du hast mit deiner Hand die Heiden vertrieben und sie gepflanzt; / Du hast Völker zerschlagen, sie ausgebreitet.
4 Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.
Denn nicht durch ihr Schwert ward ihnen das Land, / Und nicht ihr Arm half ihnen zum Sieg, / Nein, deine Rechte, dein Arm, das Licht deines Angesichts. / Denn du hattest sie lieb.
5 Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.
Du, Elohim, du bist mein König, / Entbiete Hilfe für Jakob.
6 Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.
Mit dir zerstoßen wir unsre Dränger, / Zertreten die Feinde in deinem Namen.
7 Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.
Denn nicht vertrau ich auf meinen Bogen, / Mein Schwert verschafft mir nicht Hilfe.
8 Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, (Sela)
Nein, du hilfst uns von unsern Drängern, / Und unsre Hasser verstörest du.
9 Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?
Allzeit rühmen wir uns Elohims, / Deinen Namen preisen wir ewig. (Sela)
10 Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.
Und doch verwirfst du uns, bringst uns in Schmach, / Ziehst nicht mehr aus mit unsern Heeren.
11 Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.
Du lässest uns fliehn vor unserm Feind, / Und unsre Hasser plündern uns aus.
12 Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.
Du lässest uns wie Schafe verschlingen, / Und unter die Heiden zerstreuest du uns.
13 Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.
Um ein Spottgeld verkaufst du dein Volk / Und forderst für sie nicht hohen Preis.
14 Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.
Unsern Nachbarn machest du uns zur Schmach, / Zum Hohn und Gelächter ringsumher.
15 Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,
Du machst uns zum Spottlied unter den Heiden, / Und die Völker schütteln den Kopf über uns.
16 Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.
Allzeit denk ich an meine Schmach, / Und Scham bedeckt mein Angesicht,
17 Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.
Weil ich die Schmäher und Lästerer hören, / Die Feinde und Rachgierigen sehen muß.
18 Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;
All dies hat uns getroffen, obwohl wir dein nicht vergessen / Noch deinen Bund gebrochen haben.
19 Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.
Es ist unser Herz nicht abgefallen, / Unser Schritt nicht gewichen von deinem Pfad,
20 Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,
Daß du uns (nun zur Strafe) zerschlägst an der Schakalstätte / Und uns umhüllest mit Todesschatten.
21 Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.
Hätten wir des Namens unsers Gottes vergessen, / Unsre Hände gebreitet zum fremden Gott:
22 Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.
Würde Elohim das nicht durchschaun? / Er kennt ja des Herzens Geheimnis.
23 Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.
Nein, deinetwegen werden wir täglich gemordet, / Wie Schafe der Schlachtbank achtet man uns.
24 Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?
Wach auf! Warum schläfst du, Herr? / Erwache, verwirf nicht auf immer!
25 Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.
Warum verbirgst du dein Angesicht, / Denkst nicht unsers Elends und Druckes?
26 Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!
Denn in den Staub gebeugt ist unsre Seele, / Es klebt unser Leib am Boden. Auf! Hilf uns! / Errett uns um deiner Gnade willen!
