Psalmien 44
1 Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.
Au chef des chantres. Des fils de Koré. Cantique. O Dieu! Nous avons entendu de nos oreilles, Nos pères nous ont raconté Les œuvres que tu as accomplies de leur temps, Aux jours d’autrefois.
2 Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.
De ta main tu as chassé des nations pour les établir, Tu as frappé des peuples pour les étendre.
3 Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.
Car ce n’est point par leur épée qu’ils se sont emparés du pays, Ce n’est point leur bras qui les a sauvés; Mais c’est ta droite, c’est ton bras, c’est la lumière de ta face, Parce que tu les aimais.
4 Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.
O Dieu! Tu es mon roi: Ordonne la délivrance de Jacob!
5 Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.
Avec toi nous renversons nos ennemis, Avec ton nom nous écrasons nos adversaires.
6 Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.
Car ce n’est pas en mon arc que je me confie, Ce n’est pas mon épée qui me sauvera;
7 Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.
Mais c’est toi qui nous délivres de nos ennemis, Et qui confonds ceux qui nous haïssent.
8 Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, (Sela)
Nous nous glorifions en Dieu chaque jour, Et nous célébrerons à jamais ton nom. (Pause)
9 Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?
Cependant tu nous repousses, tu nous couvres de honte, Tu ne sors plus avec nos armées;
10 Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.
Tu nous fais reculer devant l’ennemi, Et ceux qui nous haïssent enlèvent nos dépouilles.
11 Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.
Tu nous livres comme des brebis à dévorer, Tu nous disperses parmi les nations.
12 Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.
Tu vends ton peuple pour rien, Tu ne l’estimes pas à une grande valeur.
13 Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.
Tu fais de nous un objet d’opprobre pour nos voisins, De moquerie et de risée pour ceux qui nous entourent;
14 Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.
Tu fais de nous un objet de sarcasme parmi les nations, Et de hochements de tête parmi les peuples.
15 Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,
Ma honte est toujours devant moi, Et la confusion couvre mon visage,
16 Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.
A la voix de celui qui m’insulte et m’outrage, A la vue de l’ennemi et du vindicatif.
17 Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.
Tout cela nous arrive, sans que nous t’ayons oublié, Sans que nous ayons violé ton alliance:
18 Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;
Notre cœur ne s’est point détourné, Nos pas ne se sont point éloignés de ton sentier,
19 Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.
Pour que tu nous écrases dans la demeure des chacals, Et que tu nous couvres de l’ombre de la mort.
20 Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,
Si nous avions oublié le nom de notre Dieu, Et étendu nos mains vers un dieu étranger,
21 Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.
Dieu ne le saurait-il pas, Lui qui connaît les secrets du cœur?
22 Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.
Mais c’est à cause de toi qu’on nous égorge tous les jours, Qu’on nous regarde comme des brebis destinées à la boucherie.
23 Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.
Réveille-toi! Pourquoi dors-tu, Seigneur? Réveille-toi! Ne nous repousse pas à jamais!
24 Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?
Pourquoi caches-tu ta face? Pourquoi oublies-tu notre misère et notre oppression?
25 Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.
Car notre âme est abattue dans la poussière, Notre corps est attaché à la terre.
26 Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!
Lève-toi, pour nous secourir! Délivre-nous à cause de ta bonté!
