Psalmien 44
1 Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.
To the Overseer. — By sons of Korah. An Instruction. O God, with our ears we have heard, Our fathers have recounted to us, The work Thou didst work in their days, In the days of old.
2 Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.
Thou, [with] Thy hand, nations hast dispossessed. And Thou dost plant them. Thou afflictest peoples, and sendest them away.
3 Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.
For, not by their sword Possessed they the land, And their arm gave not salvation to them, But Thy right hand, and Thine arm, And the light of Thy countenance, Because Thou hadst accepted them.
4 Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.
Thou [art] He, my king, O God, Command the deliverances of Jacob.
5 Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.
By Thee our adversaries we do push, By Thy name tread down our withstanders,
6 Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.
For, not in my bow do I trust, And my sword doth not save me.
7 Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.
For Thou hast saved us from our adversaries, And those hating us Thou hast put to shame.
8 Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, (Sela)
In God we have boasted all the day, And Thy name to the age we thank. (Selah)
9 Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?
In anger Thou hast cast off and causest us to blush, And goest not forth with our hosts.
10 Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.
Thou causest us to turn backward from an adversary, And those hating us, Have spoiled for themselves.
11 Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.
Thou makest us food like sheep, And among nations Thou hast scattered us.
12 Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.
Thou sellest Thy people — without wealth, And hast not become great by their price.
13 Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.
Thou makest us a reproach to our neighbours, A scorn and a reproach to our surrounders.
14 Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.
Thou makest us a simile among nations, A shaking of the head among peoples.
15 Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,
All the day my confusion [is] before me, And the shame of my face hath covered me.
16 Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.
Because of the voice of a reproacher and reviler, Because of an enemy and a self-avenger.
17 Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.
All this met us, and we did not forget Thee, Nor have we dealt falsely in Thy covenant.
18 Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;
We turn not backward our heart, Nor turn aside doth our step from Thy path.
19 Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.
But Thou hast smitten us in a place of dragons, And dost cover us over with death-shade.
20 Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,
If we have forgotten the name of our God, And spread our hands to a strange God,
21 Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.
Doth not God search out this? For He knoweth the secrets of the heart.
22 Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.
Surely, for Thy sake we have been slain all the day, Reckoned as sheep of the slaughter.
23 Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.
Stir up — why dost Thou sleep, O Lord? Awake, cast us not off for ever.
24 Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?
Why Thy face hidest Thou? Thou forgettest our afflictions and our oppression,
25 Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.
For bowed to the dust hath our soul, Cleaved to the earth hath our belly.
26 Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!
Arise, a help to us, And ransom us for thy kindness' sake.
