Psalmien 44
1 Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.
God, we ourselves have heard what our parents and grandparents told us. They told us about the miracles that you performed long ago.
2 Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.
[They told us] how you expelled the ungodly people and enabled us to live in their land. [They told us] that you punished those ungodly people and enabled your own people to prosper [IDM].
3 Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.
It was not by using their own swords that they conquered the people that lived in that land, and it was not by their own power that they were victorious; it was only by your power [MTY, DOU] [that they did those things]; and they were sure that you were with them, and that showed that you were pleased with them.
4 Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.
You are my King and my God; it is you who enable us, your people [MTY], to defeat our enemies.
5 Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.
It is by your power that we knock our enemies down and tramp on them.
6 Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.
I do not trust that I will be saved by using my bow [and arrows] and my sword.
7 Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.
No, it is you who have rescued us from our enemies, it is you who have caused those who hate us to become ashamed [because they were defeated].
8 Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, (Sela)
We have continually boasted about what God [has done for us], and we will thank him [MTY] forever.
9 Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?
But [now] you have rejected us and caused us to be disgraced; when our armies march out [to fight a battle], you no [longer] go with them.
10 Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.
You have caused us to run away from our enemies, with the result that they captured the things that belonged to us.
11 Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.
You have allowed us to become like [MET] sheep that were ready to be slaughtered; you scattered us [far away] among [other].
12 Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.
[It is as though] [MET] you sold us, your people, [to our enemies] for a very small price, and you did not gain much profit from selling us!
13 Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.
People who live in nations near us make fun of us; they laugh at us and deride/belittle us.
14 Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.
They make jokes using the name of [our country], they shake their heads [to indicate that they despise us].
15 Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,
All day I feel disgraced; from seeing my face, people know that I am ashamed.
16 Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.
I hear what those who sneer at me and revile me say; I am ashamed in front of my enemies and those who want to harm me.
17 Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.
All these things have happened to us [even] though we have not forgotten you, and we are not the ones who disobeyed the agreement you made with [our ancestors].
18 Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;
We have not stopped being loyal to you, and we have not stopped doing what you want us to do [IDM].
19 Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.
But [it is as though] you have allowed us to be helpless among wild animals, and abandoned us in a deep dark [ravine].
20 Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,
If we had forgotten to worship [MTY] our God, or if we had spread out our hands to [worship] a foreign god,
21 Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.
you certainly would have known that, because you know [even] what we secretly think.
22 Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.
But it is because we belong to you, [that our enemies] are constantly killing us. They act toward us as though we were only sheep to be slaughtered.
23 Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.
[So], Yahweh, arise! Why are you asleep [RHQ]? Get up! Do not reject us forever!
24 Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?
Why are you not looking at us? Why are you forgetting that we are suffering and being oppressed [by our enemies]?
25 Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.
We are pushed down to the ground and we cannot get up.
26 Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!
Arise, and come and help us! Rescue us because you faithfully love us!
