Psalmien 44
1 Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.
To the Chief Musician. For the Sons of Korah. An Instructive Psalm. O God! with our own ears, have we heard, Our fathers, have recounted to us, —The work thou didst work, In their day, In the days of aforetime:
2 Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.
Thou thyself, with thine own hand—Didst dispossess, nations, and didst plant them, Didst break peoples in pieces, and didst spread them out:
3 Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.
For, not by their own sword, gat they possession of the land, Nor did, their own arm, win victory for them, —But thine own right hand, and thine own arm, and the light of thy face, Because thou hadst accepted them.
4 Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.
Thou thyself, art my king, O God, Command thou the victories of Jacob.
5 Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.
By thee, will we thrust at, our adversaries, In thy Name, will we tread down our assailants;
6 Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.
For, not in my bow, will I trust, Nor shall, my sword, give me victory;
7 Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.
For thou hast saved us from our adversaries, And, them who hated us, hast thou put to shame.
8 Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, (Sela)
In God, have we boasted all the day, And, thy Name—unto times age-abiding, will we praise. (Selah)
9 Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?
But nay thou hast rejected, and confounded us, And wilt not go forth with our hosts;
10 Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.
Thou sufferest us to turn back from the adversary, And, they who hate us, have plundered at will:
11 Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.
Thou dost give us up like sheep to be devoured, And, amongst the nations, hast thou scattered us.
12 Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.
Thou dost sell thy people for, no-value, And hast not made increase by their price.
13 Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.
Thou dost make us, A reproach to our neighbours, A mockery and a derision to them who are round about us:
14 Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.
Thou dost make us, A by-word among the nations, —A shaking of the head among the peoples.
15 Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,
All the day, is my confusion before me, And, the shame of my face, hath covered me:
16 Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.
At the voice of him who reproacheth and revileth, At the face of the foe and avenger.
17 Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.
All this, hath come upon us, Yet had we not forgotten thee, Neither had we dealt falsely with thy covenant;
18 Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;
Our heart had not drawn back, Nor had our goings swerved from thy path;
19 Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.
That thou shouldst have crushed us down in the place of wild dogs, And covered us over with a deadly shadow.
20 Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,
If we had forgotten the Name of our God, And had spread forth our hands unto the GOD of the foreigner,
21 Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.
Would not, God, have searched into this, Seeing that, he, knoweth the secrets of the heart?
22 Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.
Surely, for thy sake, have we been slain all the day, We have been accounted as sheep for slaughter.
23 Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.
Awake thou! wherefore shouldst thou sleep, O Lord? Bestir thee! do not reject us altogether!
24 Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?
Wherefore shouldst thou hide, thy face? Shouldst forget our humiliation and our oppression?
25 Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.
For our soul, sinketh down to the dust, Our body, cleaveth to the earth.
26 Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!
Arise to our help, And ransom us, because of thine own lovingkindness.
