Psalmien 44
1 Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.
Til Sangmesteren. Af Koras Sønner. En Maskil.
2 Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.
Gud, vi har hørt det med egne Ører, vore Fædre har fortalt os derom; du øved en Daad i deres Dage, i Fortids Dage med din Haand;
3 Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.
Folk drev du bort, men plantede hine, Folkeslag knuste du, men dem lod du brede sig;
4 Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.
thi de fik ej Landet i Eje med Sværdet, det var ej deres Arm, der gav dem Sejr, men det var din højre, din Arm og dit Ansigts Lys, thi du havde dem kær.
5 Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.
Du, du er min Konge, min Gud, som sender Jakob Sejr.
6 Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.
Ved dig nedstøder vi Fjenden, Modstanderne træder vi ned i dit Navn;
7 Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.
thi ej paa min Bue stoler jeg, mit Sværd kan ikke give mig Sejr;
8 Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, (Sela)
men du gav os Sejr over Fjenden, du lod vore Avindsmænd blive til Skamme.
9 Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?
Vi roser os altid af Gud, dit Navn vil vi love for evigt. (Sela)
10 Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.
Dog har du forstødt os, gjort os til Spot, du drager ej med vore Hære;
11 Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.
du lader os vige for Fjenden, vore Avindsmænd tager sig Bytte;
12 Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.
du har givet os hen som Slagtekvæg, og strøet os ud mellem Folkene,
13 Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.
dit Folk har du solgt til Spotpris, vandt ikke Rigdom ved Salget.
14 Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.
Til Haan for Naboer gør du os, til Spot og Spe for Grander,
15 Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,
du gør os til Mundheld blandt Folkene, lader Folkeslagene ryste paa Hovedet ad os.
16 Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.
Min Skændsel er mig altid i Tanke, og Skam bedækker mit Aasyn
17 Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.
for spottende, haanende Tale, for Fjendens og den hævngerriges Blikke.
18 Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;
Alt det kom over os, skønt vi glemte dig ikke, sveg ikke heller din Pagt!
19 Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.
Vort Hjerte veg ikke fra dig, vore Skridt forlod ej din Vej.
20 Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,
Dog knuste du os, hvor Sjakalerne bor, og indhylled os i Mørke.
21 Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.
Havde vi glemt vor Guds Navn, bredt Hænderne ud mod en fremmed Gud,
22 Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.
vilde Gud ej opspore det? Han kender jo Hjerternes Løndom —
23 Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.
nej, for din Skyld dræbes vi Dagen lang og regnes som Slagtekvæg!
24 Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?
Vaagn op, hvi sover du, Herre? Bliv vaagen, forstød ej for stedse!
25 Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.
Hvorfor vil du skjule dit Aasyn, glemme vor Nød og Trængsel?
26 Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!
Thi vor Sjæl ligger bøjet i Støvet, vort Legeme klæber ved Jorden. Staa op og kom os til Hjælp, forløs os for din Miskundheds Skyld!
