Psalmien 41

1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Autuas on, joka köyhää holhoo: häntä Herra auttaa pahana päivänä.

Dem Sangmeister. Ein Psalm Davids.

2 Herra kätkee hänen ja pitää hänen elävänä, että hän menestyy maan päällä, ja ei hylkää häntä vihollistensa tahtoon.

Heil dem, der des Armen sich annimmt, / Am Tage des Unglücks wird Jahwe ihn retten.

3 Herra virvoittaa häntä tautivuoteessansa: sinä autat hänen kaikesta hänen sairaudestansa.

Jahwe schirmt ihn, erhält ihn am Leben, / Daß man im Lande ihn glücklich preist. / Nicht gibst du ihn hin seiner Feinde Wut.

4 Minä sanoin: Herra, ole minulle armollinen, paranna minun sieluni; sillä minä tein syntiä sinua vastaan.

Jahwe wird ihn auf dem Siechbett stützen; / Seine Krankheit wandelst du zur Genesung.

5 Minun viholliseni puhuivat pahaa minua vastaan: koska hän kuollee ja hänen nimensä kadonnee?

Ich spreche: "Jahwe, sei mir gnädig, / Heile mich: ich habe gesündigt an dir!"

6 Ja kuin he tulevat katselemaan, niin he puhuvat valhetta: heidän sydämensä kokoo vääryyttä; niin he menevät pois ja sitä panettelevat.

Meine Feinde wünschen mir Böses an: / "Wann stirbt er? Wann wird sein Name vergehn?"

7 Kaikki, jotka minua vihaavat, kuiskuttelevat keskenänsä minua vastaan, ja ajattelevat pahaa minua vastaan.

Besucht mich einer, so redet er Lüge. / Sein Herz sammelt Bosheit an; / Dann geht er hinaus und macht es kund.

8 Paha asia on hänen päällensä tullut; ja koska hän makaa, niin ei hän nouse jälleen.

All meine Hasser zischeln gemeinsam wider mich, / Sie sinnen Unheil gegen mich aus:

9 Niin myös minun ystäväni, johon minä uskalsin, joka sai minun leipääni, se tallasi minun jalkainsa alle.

"Verderben ist über ihn ausgegossen; / Er hat sich gelegt, steht nicht wieder auf."

10 Mutta sinä, Herra, ole minulle armollinen ja auta minua, niin minä sen heille kostan.

Selbst mein Freund, auf den ich vertraute, mein Tischgenosse / Hebt nun seine Ferse gegen mich.

11 Siitä minä ymmärrän, ettäs suot minulle hyvää, ettei viholliseni saa kerskata minusta.

Du aber, Jahwe, sei mir gnädig und richte mich auf, / Damit ich es ihnen vergelte!

12 Mutta minua sinä holhot viattomuuteni tähden, ja asetat minun kasvois eteen ijankaikkisesti.

So erkenne ich dann, daß du mich liebst, / Wenn mein Feind nicht über mich jubeln darf.

13 Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisesta ijankaikkiseen! Amen, amen.

Mich aber hältst du aufrecht ob meiner Unschuld / Und stellst mich vor dein Antlitz auf ewig. Gepriesen sei Jahwe, Israels Gott, / Von Ewigkeit zu Ewigkeit! / Amen, Amen.