Psalmien 41
1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Autuas on, joka köyhää holhoo: häntä Herra auttaa pahana päivänä.
Au maître de chant. Psaume de David. Heureux celui qui prend souci du pauvre! Au jour du malheur, Yahweh le délivrera.
2 Herra kätkee hänen ja pitää hänen elävänä, että hän menestyy maan päällä, ja ei hylkää häntä vihollistensa tahtoon.
Yahweh le gardera et le fera vivre; il sera heureux sur la terre, et tu ne le livreras pas au désir de ses ennemis.
3 Herra virvoittaa häntä tautivuoteessansa: sinä autat hänen kaikesta hänen sairaudestansa.
Yahweh l’assistera sur son lit de douleur; tu retourneras toute sa couche dans sa maladie.
4 Minä sanoin: Herra, ole minulle armollinen, paranna minun sieluni; sillä minä tein syntiä sinua vastaan.
Moi, je dis: « Yahweh, aie pitié de moi! guéris mon âme, car j’ai péché contre toi! »
5 Minun viholliseni puhuivat pahaa minua vastaan: koska hän kuollee ja hänen nimensä kadonnee?
Et mes ennemis profèrent contre moi des malédictions: « Quand mourra-t-il? Quand périra son nom? »
6 Ja kuin he tulevat katselemaan, niin he puhuvat valhetta: heidän sydämensä kokoo vääryyttä; niin he menevät pois ja sitä panettelevat.
Si quelqu’un vient me visiter, il ne profère que mensonges; son cœur recueille l’iniquité; quand il s’en va, il parle au dehors.
7 Kaikki, jotka minua vihaavat, kuiskuttelevat keskenänsä minua vastaan, ja ajattelevat pahaa minua vastaan.
Tous mes ennemis chuchotent ensemble contre moi, contre moi ils méditent le malheur.
8 Paha asia on hänen päällensä tullut; ja koska hän makaa, niin ei hän nouse jälleen.
« Un mal irrémédiable, [disent-ils], a fondu sur lui; le voilà couché, il ne se relèvera plus! »
9 Niin myös minun ystäväni, johon minä uskalsin, joka sai minun leipääni, se tallasi minun jalkainsa alle.
Même l’homme qui était mon ami, qui avait ma confiance et qui mangeait mon pain, lève le talon contre moi.
10 Mutta sinä, Herra, ole minulle armollinen ja auta minua, niin minä sen heille kostan.
Toi, Yahweh, aie pitié de moi et relève-moi, et je leur rendrai ce [qu’ils méritent].
11 Siitä minä ymmärrän, ettäs suot minulle hyvää, ettei viholliseni saa kerskata minusta.
Je connaîtrai que tu m’aimes, si mon ennemi ne triomphe pas de moi.
12 Mutta minua sinä holhot viattomuuteni tähden, ja asetat minun kasvois eteen ijankaikkisesti.
À cause de mon innocence, tu m’as soutenu, et tu m’as établi pour toujours en ta présence.
13 Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisesta ijankaikkiseen! Amen, amen.
Béni soit Yahweh, le Dieu d’Israël, dans les siècles des siècles! Amen! Amen!
