Psalmien 41
1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Autuas on, joka köyhää holhoo: häntä Herra auttaa pahana päivänä.
For the end, a Psalm of David. Blessed [is the man] who thinks, on the poor and needy: the Lord shall deliver him in an evil day.
2 Herra kätkee hänen ja pitää hänen elävänä, että hän menestyy maan päällä, ja ei hylkää häntä vihollistensa tahtoon.
May the Lord preserve him and keep him alive, and bless him on the earth, and not deliver him into the hands of his enemy.
3 Herra virvoittaa häntä tautivuoteessansa: sinä autat hänen kaikesta hänen sairaudestansa.
May the Lord help him upon the bed of his pain; you have made all his bed in his sickness.
4 Minä sanoin: Herra, ole minulle armollinen, paranna minun sieluni; sillä minä tein syntiä sinua vastaan.
I said, O Lord, have mercy upon me; heal my soul; for I have sinned against you.
5 Minun viholliseni puhuivat pahaa minua vastaan: koska hän kuollee ja hänen nimensä kadonnee?
Mine enemies have spoken evil against me, [saying], When shall he die, and his name perish?
6 Ja kuin he tulevat katselemaan, niin he puhuvat valhetta: heidän sydämensä kokoo vääryyttä; niin he menevät pois ja sitä panettelevat.
And if he came to see [me], his heart spoke vainly; he gathered iniquity to himself; he went forth and spoke in like manner.
7 Kaikki, jotka minua vihaavat, kuiskuttelevat keskenänsä minua vastaan, ja ajattelevat pahaa minua vastaan.
All my enemies whispered against me; against me they devised my hurt.
8 Paha asia on hänen päällensä tullut; ja koska hän makaa, niin ei hän nouse jälleen.
They denounced a wicked word against me, [saying], Now that he lies, shall he not rise up again?
9 Niin myös minun ystäväni, johon minä uskalsin, joka sai minun leipääni, se tallasi minun jalkainsa alle.
For even the man of my peace, in whom I trusted, who ate my bread, lifted up [his] heel against me.
10 Mutta sinä, Herra, ole minulle armollinen ja auta minua, niin minä sen heille kostan.
But you, O Lord, have compassion upon me, and raise me up, and I shall requite them.
11 Siitä minä ymmärrän, ettäs suot minulle hyvää, ettei viholliseni saa kerskata minusta.
By this I know that you have delighted in me, because mine enemy shall not rejoice over me.
12 Mutta minua sinä holhot viattomuuteni tähden, ja asetat minun kasvois eteen ijankaikkisesti.
But you did help me because of [mine] innocence, and have established me before you for ever.
13 Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisesta ijankaikkiseen! Amen, amen.
Blessed [be] the Lord God of Israel from everlasting, and to everlasting. So be it, so be it.
