Psalmien 40
1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Minä hartaasti odotin Herraa: ja hän kallisti itsensä minun tyköni, ja hän kuuli minun huutoni.
Hagi Ra Anumzamo'ma nzama hanigura akohe'na avega ante'na mani'nogeno, Agra rukrahe hunamino zavi krafageni'a antahi'ne.
2 Ja hän veti minun ylös hirmuisesta haudasta ja sontaisesta loasta, ja asetti minun jalkani kalliolle, ja hallitsi minun käymiseni.
Ana nehuno hapake kerifima antahintahi hakarema nehu'na mani'nogeno, navazu husga huno havere nantege'na, oti hankaveti'na oti'noe.
3 Ja hän antoi minun suuhuni uuden veisun, kiittämään meidän Jumalaamme. Sen pitää monen näkemän, ja pelkäämän Herraa, ja toivoman häneen.
Ana huteno Anumzantimofo agima erisgama hu' zagamera kasefa zagame nami'ne. E'ina hu'neana vahe'mo'zama nege'za Ra Anumzamofoma koro'ma hunte'za Agrite'ma zamentintima hanagu anara hu'ne.
4 Autuas on se ihminen, joka panee uskalluksensa Herraan, ja ei käänny ylpeiden tykö ja niiden, jotka valheella vaeltavat.
Hanki zamavufaga rama nehaza vahete'ene havi anumzante'ma zamentintima nehaza vahete'ma amema renti osuno, Ra Anumzamofonte'ma amentintima hanimo'a, agra muse hugahie.
5 Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmees ja ajatukses, jotka sinä meille osoitat: ei ole mitään sinun vertaas; minä ilmoitan niitä ja sanon, vaikka ne ovat epälukuiset.
Ra Anumzana nagri Anumzamoka vahe'mota osugaza rama'a hentofa zantamina hurante'nane. Tagri'ma hurante'nana zantmimofo antahintahima retro'ma huntenana antahintahia, rama'agino avompina krentegara osu'ne. Hanki mago vahe'mo'a kagri knara osu'ne. Kagrama hentofa zantmima hu'nana zantmima hampri'nama kesuana ana makara hampri vagaoregosue.
6 Uhri ja ruokauhri ei sinulle kelpaa, vaan korvat sinä minulle avasit: et sinä tahdo polttouhria eli syntiuhria.
Hagi kresramnama nevuno ofama hu zankura musena nosane. Hanki menina nazeri ani hanke'na antahi ani' hue. Kagra tevefima kre fananehu ofane kumi ofagura nantahinonkane.
7 Silloin minä sanoin: katso, minä tulen: Raamatussa on minusta kirjoitettu.
Hagi anante nagra amanage hu'noe, ko, Nagra ama oe. Anumzamofo avontafepina nagriku hu'za avona krente'naze.
8 Sinun tahtos, minun Jumalani, teen minä mielelläni; ja sinun lakis on minun sydämessäni.
Anumzanimoka kagri kavesi'ma avaririzanku muse nehue. Hagi kasegeka'amo'a tumonifi me'ne.
9 Minä saarnaan sinun vanhurskauttas suuressa seurakunnassa: katso, en minä anna tukita suutani; Herra, sinä sen tiedät.
Nagra fatgo kavukava zanka'a eri fraraoki'na, ana maka vaheka'a zamasami'noe. Ra Anumzamoka Kagra kenka antahinka hu'nane, nagra vahekura korora hu'na nagira hamunki'na omani'noanki vahe'ma zmagu'ma vazi'nana zana huama hu'na vahe kevua zamasmi'noe.
10 En minä salaa vanhurskauttas sydämessäni: minä puhun sinun totuudestas ja autuudestas: en minä peitä laupiuttas ja vakuuttas suuressa seurakunnassa.
Hagi fatgo kavukava'ma nehana zanka'a nagu'afina atrogenora frakino omne'ne. Hanki kema hu'nana kere'ma amage'ma antenka vahe'ma zamagu'ma nevazina hihamuka'amofo agenkea eriama hu'na zamasmi'noe. Hagi tusi'a vahekrerfa mani'nazafi eriama hu'na vagaore kavesi zamofone, kema hu'nana kere'ma otinenka ana zama hu kavukavara eriama hu'na zamasmi'noe.
11 Mutta sinä, Herra, älä käännä laupiuttas minusta pois: sinun laupiutes ja vakuutes aina minua varjelkoon.
Hanki Ra Anumzamoka, kasunkuma hunenantana zana azeorinka, vagaore kavesizane ke'ma hunana kere'ma amage'ma antenka ana zama hu kavukava zamo'a kegava hunantegahie.
12 Sillä lukemattomat vaivat ovat minun piirittäneet: minun syntini ovat minun ottaneet kiinni, niin etten minä nähdä taida: ne ovat usiammat kuin hiukset päässäni, ja minun sydämeni on minussa vaipunut.
Na'ankure ohampriga'a hazenkemo kaginante'ne. Hagi kuminimo'a agonagna huno marerineno kama vanuankana rehiza hunantenege'na, ke'zanku nehue. Ana nehu'na kuminimofo nampamo'a nasenifima me'nea zamo'a nazokamofo nampana azeri agateregeno hankaveni'a omne amne hie.
13 Kelvatkoon se sinulle, Herra, ettäs minun vapahdat: riennä, Herra, minua auttamaan!
Hanki Ra Anumzamoka muse hugantoanki nagu'vazio! Ra Anumzamoka ame hunka enka nazahuo!
14 Hävetköön ja kaikki pilkaksi tulkoon, jotka minun sieluani väijyvät hukataksensa sitä: palatkoon takaperin ja häpiään tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.
Hanki nagri'ma nahe frinaku'ma nehaza vahe'mo'za zamagazegu nehanageno antahintahizmimo'a savari hugahie. Hanki hazenkefima mani'noge'zama musema nehaza vahe'mo'za zamagazegu hugahaze.
15 Hämmästyköön häpiässänsä, jotka minulle sanovat: niin, niin.
Hanki hunte'za nagiza nere'za, ehe ehe! hu'zama nehaza vahe'mo'za zamagazegu hugahaze.
16 Iloitkaan ja riemuitkaan kaikki sinussa, jotka sinua etsivät, ja jotka sinun autuuttas rakastavat, sanokaan aina: Herra olkoon korkiasti ylistetty!
Hianagi maka vahe'mo'za Kagri'ma negavaririza vahe'mo'za Kagri'enena muse hu'za manigahaze. Kagrama zamagu'mavazi'nana zanku'ma zamave'nesia vahe'mo'za, Ra Anumzamo'a marerisa Anumza mani'ne hu'za hiho.
17 Minä olen köyhä ja vaivainen, mutta Herra pitää minusta murheen: sinä olet minun auttajani ja vapahtajani: minun Jumalani, älä viivy.
Hanki nagra namunte omne kne mani'noankino, Ra Anumzamo'a nagrikura agesa antahinami vava nehie. Ra Anumzanimoka Kagra nazahu ne'maninka nagu'vazi ne' mani'nananki, ame hunka eme nazahuo.
