Psalmien 38
1 Davidin Psalmi muistoksi. Herra, älä rankaise minua vihassas, ja älä kurita minua hirmuisuudessas!
Anma sunusu için Davut'un mezmuru Ya RAB, öfkelenip azarlama beni, Gazapla yola getirme!
2 Sillä sinun nuoles ovat minuun kiinnitetyt, ja sinun kätes painaa minua.
Okların içime saplandı, Elin üzerime indi.
3 Ei ole terveys minun ruumiissani, sinun uhkauksestas: ja ei ole rauhaa minun luissani, minun synteini tähden.
Öfken yüzünden sağlığım bozuldu, Günahım yüzünden rahatım kaçtı.
4 Sillä minun syntini käyvät pääni ylitse; niinkuin raskas kuorma ovat he ylen raskaaksi tulleet.
Çünkü suçlarım başımdan aştı, Taşınmaz bir yük gibi sırtımda ağırlaştı.
5 Minun haavani haisevat ja mätänevät minun hulluuteni tähden.
Akılsızlığım yüzünden Yaralarım iğrenç, irinli.
6 Minä käyn kymärässä ja kumarruksissa: yli päivää minä käyn murheissani.
Eğildim, iki büklüm oldum, Gün boyu yaslı dolaşıyorum.
7 Sillä minun kupeeni peräti kuivettuvat, ja ei ole mitään tervettä minun ruumiissani.
Çünkü belim ateş içinde, Sağlığım bozuk.
8 Minä olen ylen paljon runneltu ja lyöty rikki: minä myrisen minun sydämeni kivusta.
Tükendim, ezildim alabildiğine, İnliyorum yüreğimin acısından.
9 Herra, sinun edessäs on kaikki minun haluni, ja minun huokaukseni ei ole sinulta salattu.
Ya Rab, bütün özlemlerimi bilirsin, İniltilerim senden gizli değil.
10 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, ja minun silmäini valkeus ei ole minun tykönäni.
Yüreğim çarpıyor, gücüm tükeniyor, Gözlerimin feri bile söndü.
11 Minun ystäväni ja lähimmäiseni ovat kohdastansa minua vastaan, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
Eşim dostum kaçar oldu derdimden, Yakınlarım uzak duruyor benden.
12 Jotka minun sieluani etsivät, ne virittelevät paulat minun eteeni, ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat sulaa pahuutta, ja petosta joka päivä ajattelevat.
Canıma susayanlar bana tuzak kuruyor, Zararımı isteyenler kuyumu kazıyor, Gün boyu hileler düşünüyorlar.
13 Mutta minun täytyy olla niinkuin kuuron, ja ei mitään kuuleman, ja niinkuin mykän, joka ei avaja suutansa,
Ama ben bir sağır gibi duymuyorum, Bir dilsiz gibi ağzımı açmıyorum;
14 Ja minun täytyy olla niinkuin se, joka ei mitään kuule, ja jonka suussa ei ole vastausta.
Duymaz, Ağzında yanıt bulunmaz bir adama döndüm.
15 Mutta minä odotan sinua, Herra; sinä, Herra, minun Jumalani, kuultelet minua.
Umudum sende, ya RAB, Sen yanıtlayacaksın, ya Rab, Tanrım benim!
16 Sillä minä ajattelen, ettei heidän suinkaan pidä minusta iloitseman: jos minun jalkani kompastuis, niin he kerskaisivat sangen paljon minusta.
Çünkü dua ediyorum: “Halime sevinmesinler, Ayağım kayınca böbürlenmesinler!”
17 Sillä minä olen tehty kärsimään, ja minun kipuni on alati minun edessäni.
Düşmek üzereyim, Acım hep içimde.
18 Sillä minä julistan pahan tekoni, ja murehdin syntini tähden.
Suçumu itiraf ediyorum, Günahım yüzünden kaygılanıyorum.
19 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät: ne ovat suuret, jotka minua syyttömästi vihaavat.
Ama düşmanlarım güçlü ve dinç, Yok yere benden nefret edenler çok.
20 Ja ne, jotka minulle maksavat pahalla hyvän, asettavat heitänsä minua vastaan, että minä hyvää noudatan.
İyiliğe karşı kötülük yapanlar bana karşı çıkar, İyiliğin peşinde olduğum için.
21 Älä hylkää minua, Herra: minun Jumalani, älä ole kaukana minusta!
Beni terk etme, ya RAB! Ey Tanrım, benden uzak durma!
22 Riennä minua auttamaan, Herra, minun autuuteni!
Yardımıma koş, Ya Rab, kurtuluşum benim!
