Psalmien 38
1 Davidin Psalmi muistoksi. Herra, älä rankaise minua vihassas, ja älä kurita minua hirmuisuudessas!
En psalm av David; till åminnelse. HERRE, straffa mig icke i din förtörnelse, och tukta mig icke i din vrede.
2 Sillä sinun nuoles ovat minuun kiinnitetyt, ja sinun kätes painaa minua.
Ty dina pilar hava träffat mig, och din hand drabbar mig.
3 Ei ole terveys minun ruumiissani, sinun uhkauksestas: ja ei ole rauhaa minun luissani, minun synteini tähden.
Det finnes intet helt på min kropp för din vredes skull, intet helbrägda i mina ben för min synds skull.
4 Sillä minun syntini käyvät pääni ylitse; niinkuin raskas kuorma ovat he ylen raskaaksi tulleet.
Ty mina missgärningar gå mig över huvudet; såsom en svår börda äro de mig för tunga.
5 Minun haavani haisevat ja mätänevät minun hulluuteni tähden.
Mina sår stinka och flyta för min dårskaps skull.
6 Minä käyn kymärässä ja kumarruksissa: yli päivää minä käyn murheissani.
Jag går krokig och mycket lutande; hela dagen går jag sörjande.
7 Sillä minun kupeeni peräti kuivettuvat, ja ei ole mitään tervettä minun ruumiissani.
Ty mina länder äro fulla av brand, och intet helt finnes på min kropp.
8 Minä olen ylen paljon runneltu ja lyöty rikki: minä myrisen minun sydämeni kivusta.
Jag är vanmäktig och illa sönderslagen; jag klagar för mitt hjärtas jämmers skull.
9 Herra, sinun edessäs on kaikki minun haluni, ja minun huokaukseni ei ole sinulta salattu.
Herre, du känner all min trängtan, och min suckan är dig icke fördold.
10 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, ja minun silmäini valkeus ei ole minun tykönäni.
Mitt hjärta slår häftigt, min kraft har övergivit mig; mina ögons ljus, också det är borta.
11 Minun ystäväni ja lähimmäiseni ovat kohdastansa minua vastaan, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
Mina vänner och fränder hålla sig fjärran ifrån min plåga, och mina närmaste hava ställt sig långt ifrån.
12 Jotka minun sieluani etsivät, ne virittelevät paulat minun eteeni, ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat sulaa pahuutta, ja petosta joka päivä ajattelevat.
Snaror lägga de ut, som stå efter mitt liv, och de som söka min ofärd tala vad fördärvligt är; på svek tänka de hela dagen.
13 Mutta minun täytyy olla niinkuin kuuron, ja ei mitään kuuleman, ja niinkuin mykän, joka ei avaja suutansa,
Men jag är lik en döv, som intet hör, och lik en stum, som icke upplåter sin mun;
14 Ja minun täytyy olla niinkuin se, joka ei mitään kuule, ja jonka suussa ei ole vastausta.
ja, jag är lik en man som intet hör, och som icke har något gensvar i sin mun.
15 Mutta minä odotan sinua, Herra; sinä, Herra, minun Jumalani, kuultelet minua.
Se, på dig, HERRE, hoppas jag; du skall svara, Herre, min Gud.
16 Sillä minä ajattelen, ettei heidän suinkaan pidä minusta iloitseman: jos minun jalkani kompastuis, niin he kerskaisivat sangen paljon minusta.
Ty jag fruktar att de annars få glädja sig över mig, att de skola förhäva sig över mig, när min fot vacklar.
17 Sillä minä olen tehty kärsimään, ja minun kipuni on alati minun edessäni.
Ty jag är nära att falla, och min plåga är alltid inför mig;
18 Sillä minä julistan pahan tekoni, ja murehdin syntini tähden.
ja, jag måste bekänna min missgärning, och jag sörjer över min synd.
19 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät: ne ovat suuret, jotka minua syyttömästi vihaavat.
Men mina fiender få leva och äro mäktiga, och många äro de som hata mig utan sak,
20 Ja ne, jotka minulle maksavat pahalla hyvän, asettavat heitänsä minua vastaan, että minä hyvää noudatan.
de som löna gott med ont, och som stå mig emot, därför att jag far efter det goda.
21 Älä hylkää minua, Herra: minun Jumalani, älä ole kaukana minusta!
Övergiv mig icke, HERRE; min Gud, var icke långt ifrån mig.
22 Riennä minua auttamaan, Herra, minun autuuteni!
Skynda till min hjälp, Herre, du min frälsning.
