Psalmien 38
1 Davidin Psalmi muistoksi. Herra, älä rankaise minua vihassas, ja älä kurita minua hirmuisuudessas!
En Psalm Davids, till åminnelse. Herre, straffa mig icke i dine vrede, och näps mig icke i dine grymhet.
2 Sillä sinun nuoles ovat minuun kiinnitetyt, ja sinun kätes painaa minua.
Ty din skott äro fastnad i mig, och din hand trycker mig.
3 Ei ole terveys minun ruumiissani, sinun uhkauksestas: ja ei ole rauhaa minun luissani, minun synteini tähden.
Det är intet helbregda på min kropp, för ditt hots skull; och ingen frid är i minom benom, för mina synders skull.
4 Sillä minun syntini käyvät pääni ylitse; niinkuin raskas kuorma ovat he ylen raskaaksi tulleet.
Ty mina synder gå öfver mitt hufvud; såsom en tung börda äro de mig för svåra vordna.
5 Minun haavani haisevat ja mätänevät minun hulluuteni tähden.
Min sår lukta och ruttna, för min galenskaps skull.
6 Minä käyn kymärässä ja kumarruksissa: yli päivää minä käyn murheissani.
Jag går krokot och mycket luto; hela dagen går jag sorgse.
7 Sillä minun kupeeni peräti kuivettuvat, ja ei ole mitään tervettä minun ruumiissani.
Ty mina länder borttorkas med allo, och intet helbregda är på minom kropp.
8 Minä olen ylen paljon runneltu ja lyöty rikki: minä myrisen minun sydämeni kivusta.
Jag är allt för mycket förkrossad och sönderslagen; jag ryter för mins hjertas oros skull.
9 Herra, sinun edessäs on kaikki minun haluni, ja minun huokaukseni ei ole sinulta salattu.
Herre, för dig är allt mitt begär; och min suckan är dig intet fördold.
10 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, ja minun silmäini valkeus ei ole minun tykönäni.
Mitt hjerta bäfvar; min kraft hafver mig förlåtit, och mins ögons ljus är icke när mig.
11 Minun ystäväni ja lähimmäiseni ovat kohdastansa minua vastaan, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
Mine vänner och fränder stå gent mot mig, och se mina plågo, och mine näste träda fast fjerran.
12 Jotka minun sieluani etsivät, ne virittelevät paulat minun eteeni, ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat sulaa pahuutta, ja petosta joka päivä ajattelevat.
Och de der efter mina själ stå, de gildra för mig; och de som mig ondt vilja, rådslå huru de skada göra måga, och gå om med all list.
13 Mutta minun täytyy olla niinkuin kuuron, ja ei mitään kuuleman, ja niinkuin mykän, joka ei avaja suutansa,
Men jag måste vara såsom en döfver, och höra intet; och såsom en dumbe, den sin mun intet upplåter;
14 Ja minun täytyy olla niinkuin se, joka ei mitään kuule, ja jonka suussa ei ole vastausta.
Och måste vara såsom en den der intet hörer, och den der ingen gensvar i sinom mun hafver.
15 Mutta minä odotan sinua, Herra; sinä, Herra, minun Jumalani, kuultelet minua.
Men jag bidar, Herre, efter dig; du, Herre min Gud, varder mig hörandes.
16 Sillä minä ajattelen, ettei heidän suinkaan pidä minusta iloitseman: jos minun jalkani kompastuis, niin he kerskaisivat sangen paljon minusta.
Ty jag tänker, att de ju icke skola glädjas öfver mig; om min fot stapplade, skulle de högeligen berömma sig öfver mig.
17 Sillä minä olen tehty kärsimään, ja minun kipuni on alati minun edessäni.
Ty jag är gjord till att lida, och min värk är alltid för mig.
18 Sillä minä julistan pahan tekoni, ja murehdin syntini tähden.
Ty jag gör mina missgerning kunnoga, och sörjer för mina synd.
19 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät: ne ovat suuret, jotka minua syyttömästi vihaavat.
Men mine fiender lefva, och äro mägtige; de mig utan skuld hata, äro store.
20 Ja ne, jotka minulle maksavat pahalla hyvän, asettavat heitänsä minua vastaan, että minä hyvää noudatan.
Och de mig ondt göra för godt, sätta sig emot mig; derföre, att jag far efter det godt är.
21 Älä hylkää minua, Herra: minun Jumalani, älä ole kaukana minusta!
Förlåt mig icke, Herre; min Gud, var icke långt ifrå mig.
22 Riennä minua auttamaan, Herra, minun autuuteni!
Skynda dig till att göra mig bistånd, Herre, min hjelp.
