Psalmien 38
1 Davidin Psalmi muistoksi. Herra, älä rankaise minua vihassas, ja älä kurita minua hirmuisuudessas!
Oh Gospod, ne oštevaj me v svojem besu niti me ne karaj v svojem silnem nezadovoljstvu.
2 Sillä sinun nuoles ovat minuun kiinnitetyt, ja sinun kätes painaa minua.
Kajti tvoje puščice trdno tičijo v meni in tvoja roka me boleče pritiska.
3 Ei ole terveys minun ruumiissani, sinun uhkauksestas: ja ei ole rauhaa minun luissani, minun synteini tähden.
Zaradi tvoje jeze na mojem mesu ni zdravja niti ni v mojih kosteh zaradi mojega greha nobenega počitka.
4 Sillä minun syntini käyvät pääni ylitse; niinkuin raskas kuorma ovat he ylen raskaaksi tulleet.
Kajti moje krivičnosti so presegle mojo glavo, kakor težko breme so zame pretežke.
5 Minun haavani haisevat ja mätänevät minun hulluuteni tähden.
Moje rane zaudarjajo in so okužene zaradi moje nespametnosti.
6 Minä käyn kymärässä ja kumarruksissa: yli päivää minä käyn murheissani.
Zaskrbljen sem, silno sem sklonjen, ves dan hodim in žalujem.
7 Sillä minun kupeeni peräti kuivettuvat, ja ei ole mitään tervettä minun ruumiissani.
Kajti moja ledja so napolnjena z gnusno boleznijo in zdravja ni na mojem mesu.
8 Minä olen ylen paljon runneltu ja lyöty rikki: minä myrisen minun sydämeni kivusta.
Slaboten sem in boleče zlomljen, vpil sem zaradi nemira v svojem srcu.
9 Herra, sinun edessäs on kaikki minun haluni, ja minun huokaukseni ei ole sinulta salattu.
Gospod, pred teboj je vse moje hrepenenje in moje stokanje ni skrito pred teboj.
10 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, ja minun silmäini valkeus ei ole minun tykönäni.
Moje srce trepeta, moja moč me zapušča. Glede svetlobe mojih oči, je tudi ta odšla od mene.
11 Minun ystäväni ja lähimmäiseni ovat kohdastansa minua vastaan, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
Moji ljubi in moji prijatelji stojijo daleč stran od moje rane in moji sorodniki stojijo daleč stran.
12 Jotka minun sieluani etsivät, ne virittelevät paulat minun eteeni, ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat sulaa pahuutta, ja petosta joka päivä ajattelevat.
Tudi tisti, ki mi strežejo po življenju, zame postavljajo zanke in tisti, ki iščejo mojo bolečino, govorijo pogubne stvari in si ves dan domišljajo prevare.
13 Mutta minun täytyy olla niinkuin kuuron, ja ei mitään kuuleman, ja niinkuin mykän, joka ei avaja suutansa,
Toda jaz, kakor gluh človek, nisem slišal in bil sem nem človek, ki ne odpira svojih ust.
14 Ja minun täytyy olla niinkuin se, joka ei mitään kuule, ja jonka suussa ei ole vastausta.
Tako sem bil človek, ki ne sliši in v čigar ustih ni opominov.
15 Mutta minä odotan sinua, Herra; sinä, Herra, minun Jumalani, kuultelet minua.
Kajti vate zaupam, oh Gospod, ti boš uslišal, oh Gospod, moj Bog.
16 Sillä minä ajattelen, ettei heidän suinkaan pidä minusta iloitseman: jos minun jalkani kompastuis, niin he kerskaisivat sangen paljon minusta.
Kajti rekel sem: » Usliši me, da se ne bi sicer veselili nad menoj. Ko moje stopalo zdrsuje, se poveličujejo proti meni.«
17 Sillä minä olen tehty kärsimään, ja minun kipuni on alati minun edessäni.
Kajti pripravljen sem, da se zaustavim in moja bridkost je nenehno pred menoj.
18 Sillä minä julistan pahan tekoni, ja murehdin syntini tähden.
Kajti oznanil bom svojo krivičnost, žalosten bom zaradi svojega greha.
19 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät: ne ovat suuret, jotka minua syyttömästi vihaavat.
Toda moji sovražniki so živi in oni so močni, in tisti, ki me krivično sovražijo, so pomnoženi.
20 Ja ne, jotka minulle maksavat pahalla hyvän, asettavat heitänsä minua vastaan, että minä hyvää noudatan.
Tudi tisti, ki vračajo zlo za dobro, so moji nasprotniki, ker sledim stvari, ki je dobra.
21 Älä hylkää minua, Herra: minun Jumalani, älä ole kaukana minusta!
Ne zapusti me, oh Gospod. Oh moj Bog, ne bodi daleč od mene.
22 Riennä minua auttamaan, Herra, minun autuuteni!
Podvizaj se, da mi pomagaš, oh Gospod, rešitev moje duše.
