Psalmien 38
1 Davidin Psalmi muistoksi. Herra, älä rankaise minua vihassas, ja älä kurita minua hirmuisuudessas!
Drottinn, ekki refsa mér, þótt þú sért reiður.
2 Sillä sinun nuoles ovat minuun kiinnitetyt, ja sinun kätes painaa minua.
Örvar þínar standa í mér og hönd þín liggur þungt á mér.
3 Ei ole terveys minun ruumiissani, sinun uhkauksestas: ja ei ole rauhaa minun luissani, minun synteini tähden.
Vegna reiði þinnar er ég sjúkur maður, heilsa mín er farin vegna synda minna.
4 Sillä minun syntini käyvät pääni ylitse; niinkuin raskas kuorma ovat he ylen raskaaksi tulleet.
Syndir mínar líkjast flóði sem færir mig í kaf, eins og byrði sem ég kikna undan.
5 Minun haavani haisevat ja mätänevät minun hulluuteni tähden.
Ólykt leggur af sárum mínum – það er drep í þeim.
6 Minä käyn kymärässä ja kumarruksissa: yli päivää minä käyn murheissani.
Ég er ráðþrota vegna synda minna. Ég ráfa um í angist liðlangan daginn.
7 Sillä minun kupeeni peräti kuivettuvat, ja ei ole mitään tervettä minun ruumiissani.
Lendar mínar brenna af sviða og líkami minn er helsjúkur.
8 Minä olen ylen paljon runneltu ja lyöty rikki: minä myrisen minun sydämeni kivusta.
Máttur minn er þrotinn og ég er örvæntingu nær.
9 Herra, sinun edessäs on kaikki minun haluni, ja minun huokaukseni ei ole sinulta salattu.
Drottinn, ég þrái bót á meini mínu! Þú heyrir kvein mín og andvörp.
10 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, ja minun silmäini valkeus ei ole minun tykönäni.
Hjartað hamast í brjósti mér, kraftar mínir búnir og sjónin dvín.
11 Minun ystäväni ja lähimmäiseni ovat kohdastansa minua vastaan, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
Ástvinir mínir og góðir grannar forðast sjúkdóm minn og böl og frændur mínir eru á bak og burt.
12 Jotka minun sieluani etsivät, ne virittelevät paulat minun eteeni, ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat sulaa pahuutta, ja petosta joka päivä ajattelevat.
Óvinir mínir sæta færis að drepa mig. Liðlangan daginn sitja þeir á svikráðum, brugga mér banaráð.
13 Mutta minun täytyy olla niinkuin kuuron, ja ei mitään kuuleman, ja niinkuin mykän, joka ei avaja suutansa,
En illráð þeirra verka ekki á mig!
14 Ja minun täytyy olla niinkuin se, joka ei mitään kuule, ja jonka suussa ei ole vastausta.
Ég virði þá ekki viðlits. Áform þeirra rætast ekki,
15 Mutta minä odotan sinua, Herra; sinä, Herra, minun Jumalani, kuultelet minua.
því að ég vona á þig, Drottinn, Guð minn. Kom þú og vernda mig.
16 Sillä minä ajattelen, ettei heidän suinkaan pidä minusta iloitseman: jos minun jalkani kompastuis, niin he kerskaisivat sangen paljon minusta.
Þaggaðu niður í þeim sem hlæja að óförum mínum.
17 Sillä minä olen tehty kärsimään, ja minun kipuni on alati minun edessäni.
Ég er að falli kominn og angist mín er enn hin sama.
18 Sillä minä julistan pahan tekoni, ja murehdin syntini tähden.
Ég játa syndir mínar og iðrast þess sem ég hef gert.
19 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät: ne ovat suuret, jotka minua syyttömästi vihaavat.
En ofsóknum óvina minna linnir ekki og heift þeirra minnkar ekki. Þeir hata mig án ástæðu.
20 Ja ne, jotka minulle maksavat pahalla hyvän, asettavat heitänsä minua vastaan, että minä hyvää noudatan.
Þeir launa mér gott með illu, hata mig fyrir góðverk mín.
21 Älä hylkää minua, Herra: minun Jumalani, älä ole kaukana minusta!
Yfirgefðu mig ekki, Drottinn. Vík ekki frá mér!
22 Riennä minua auttamaan, Herra, minun autuuteni!
Komdu skjótt og hjálpaðu mér, þú frelsari minn!
