Psalmien 38
1 Davidin Psalmi muistoksi. Herra, älä rankaise minua vihassas, ja älä kurita minua hirmuisuudessas!
Zsoltár Dávidtól. Emlékeztetésül. Őrökkévaló, ne a te haragodban büntess engem, és ne hevedben fenyíts engem!
2 Sillä sinun nuoles ovat minuun kiinnitetyt, ja sinun kätes painaa minua.
Mert nyílaid belém sülyedtek és reám sülyedt a kezed.
3 Ei ole terveys minun ruumiissani, sinun uhkauksestas: ja ei ole rauhaa minun luissani, minun synteini tähden.
Nincs épség húsomban haragvásod miatt, nincs egészség csontjaimban vétkem miatt.
4 Sillä minun syntini käyvät pääni ylitse; niinkuin raskas kuorma ovat he ylen raskaaksi tulleet.
Mert bűneim túlhaladtak fejemen, nehéz teherhént nagyon is nehezek nekem.
5 Minun haavani haisevat ja mätänevät minun hulluuteni tähden.
Megbűzhödtek, senyvedtek sebeim oktalanságom miatt.
6 Minä käyn kymärässä ja kumarruksissa: yli päivää minä käyn murheissani.
Lehorgadtam. meggörnyedtem felette nagyon, egész nap elbúsultan jártam.
7 Sillä minun kupeeni peräti kuivettuvat, ja ei ole mitään tervettä minun ruumiissani.
Mert ágyékaim telve vannak üszöggel és nincsen épség húsomban.
8 Minä olen ylen paljon runneltu ja lyöty rikki: minä myrisen minun sydämeni kivusta.
Megdermedtem és megtörődtem felette nagyon, ordítottam szívem sohajtásától.
9 Herra, sinun edessäs on kaikki minun haluni, ja minun huokaukseni ei ole sinulta salattu.
Uram, előtted minden hivánságom, és nyögésem nincs elrejtve előled.
10 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, ja minun silmäini valkeus ei ole minun tykönäni.
Szívem hánytorog, elhagyott erőm, szemeim világossága – az sincs meg nálam.
11 Minun ystäväni ja lähimmäiseni ovat kohdastansa minua vastaan, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
Barátaim és társaim csapásommal szemben félre állanak, és a hozzám közel levők messzünnen álltak meg.
12 Jotka minun sieluani etsivät, ne virittelevät paulat minun eteeni, ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat sulaa pahuutta, ja petosta joka päivä ajattelevat.
Tőrt vetettek, kik életemre törnek, és a kik bajomat keresik, veszedelmeket beszélnek, és csalásokat szólnak egész nap.
13 Mutta minun täytyy olla niinkuin kuuron, ja ei mitään kuuleman, ja niinkuin mykän, joka ei avaja suutansa,
De én akár a süket nem hallok és akár a néma, a ki nem nyitja föl száját.
14 Ja minun täytyy olla niinkuin se, joka ei mitään kuule, ja jonka suussa ei ole vastausta.
Olyan lettem mint férfi, a ki nem hall, s a kinek szájában nincsenek ellenvetések.
15 Mutta minä odotan sinua, Herra; sinä, Herra, minun Jumalani, kuultelet minua.
Mert reád, Örökkévaló, várakoztam, te felelsz majd Uram, Istenem.
16 Sillä minä ajattelen, ettei heidän suinkaan pidä minusta iloitseman: jos minun jalkani kompastuis, niin he kerskaisivat sangen paljon minusta.
Mert azt mondtam: csak ne örüljenek rajtam, midőn lábam megtántorodott, fenhéjáztak ellenem.
17 Sillä minä olen tehty kärsimään, ja minun kipuni on alati minun edessäni.
Mert én bukásra vagyok elkészülve, és fájdalmam mindég előttem van.
18 Sillä minä julistan pahan tekoni, ja murehdin syntini tähden.
Mert jelentem bűnömet, aggódom vétkem miatt.
19 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät: ne ovat suuret, jotka minua syyttömästi vihaavat.
De ellenségeim életben vannak, hatalmasak, és sokan vannak, kik engem hazugul gyűlölnek:
20 Ja ne, jotka minulle maksavat pahalla hyvän, asettavat heitänsä minua vastaan, että minä hyvää noudatan.
s a kik rosszal fizetnek jóért, megvádolnak azért, hogy jóra törekedtem.
21 Älä hylkää minua, Herra: minun Jumalani, älä ole kaukana minusta!
Ne hagyj el, Örökkévaló; Istenem, ne légy távol tőlem.
22 Riennä minua auttamaan, Herra, minun autuuteni!
Siess segítségemre, Uram, segedelmem!
