Psalmien 38
1 Davidin Psalmi muistoksi. Herra, älä rankaise minua vihassas, ja älä kurita minua hirmuisuudessas!
“A psalm of David. To bring to remembrance.” O LORD! rebuke me not in thy wrath, Nor chasten me in thy hot displeasure!
2 Sillä sinun nuoles ovat minuun kiinnitetyt, ja sinun kätes painaa minua.
For thine arrows have deeply pierced me, And thy hand hath been heavy upon me.
3 Ei ole terveys minun ruumiissani, sinun uhkauksestas: ja ei ole rauhaa minun luissani, minun synteini tähden.
There is no soundness in my flesh, because of thine anger; Nor rest in my bones, because of my sin.
4 Sillä minun syntini käyvät pääni ylitse; niinkuin raskas kuorma ovat he ylen raskaaksi tulleet.
For my iniquities have gone over my head; Like a heavy burden, they are more than I can bear.
5 Minun haavani haisevat ja mätänevät minun hulluuteni tähden.
My wounds putrefy and are loathsome on account of my folly.
6 Minä käyn kymärässä ja kumarruksissa: yli päivää minä käyn murheissani.
I am bent; I am bowed down greatly; I go mourning all the day long.
7 Sillä minun kupeeni peräti kuivettuvat, ja ei ole mitään tervettä minun ruumiissani.
For my loins are full of burning heat, And there is no soundness in my flesh.
8 Minä olen ylen paljon runneltu ja lyöty rikki: minä myrisen minun sydämeni kivusta.
I am weakened and bruised exceedingly; I roar by reason of the disquietude of my heart.
9 Herra, sinun edessäs on kaikki minun haluni, ja minun huokaukseni ei ole sinulta salattu.
O Lord! thou knowest all my desire, And my groaning is not hidden from thee!
10 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, ja minun silmäini valkeus ei ole minun tykönäni.
My heart panteth; my strength faileth me; The very light of my eyes is gone from me.
11 Minun ystäväni ja lähimmäiseni ovat kohdastansa minua vastaan, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
My friends and acquaintance keep aloof from my woe, And my kinsmen stand afar off:
12 Jotka minun sieluani etsivät, ne virittelevät paulat minun eteeni, ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat sulaa pahuutta, ja petosta joka päivä ajattelevat.
While they who seek my life lay snares for me; They who seek my hurt threaten destruction, And meditate deceit all the day long.
13 Mutta minun täytyy olla niinkuin kuuron, ja ei mitään kuuleman, ja niinkuin mykän, joka ei avaja suutansa,
But I, like a deaf man, hear not; And, like a dumb man, open not my mouth.
14 Ja minun täytyy olla niinkuin se, joka ei mitään kuule, ja jonka suussa ei ole vastausta.
I am like one who heareth nothing, And in whose mouth is no reply.
15 Mutta minä odotan sinua, Herra; sinä, Herra, minun Jumalani, kuultelet minua.
For in thee, O LORD! do I put my trust; Thou wilt hear, O Lord, my God!
16 Sillä minä ajattelen, ettei heidän suinkaan pidä minusta iloitseman: jos minun jalkani kompastuis, niin he kerskaisivat sangen paljon minusta.
For I have prayed, “Let them not rejoice over me; Let them not exult at the slipping of my feet!”
17 Sillä minä olen tehty kärsimään, ja minun kipuni on alati minun edessäni.
For I am ready to fall, And my pain doth never leave me;
18 Sillä minä julistan pahan tekoni, ja murehdin syntini tähden.
For I confess my iniquity, And am troubled on account of my sin.
19 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät: ne ovat suuret, jotka minua syyttömästi vihaavat.
But my enemies flourish and are strong; They who hate me without cause are multiplied.
20 Ja ne, jotka minulle maksavat pahalla hyvän, asettavat heitänsä minua vastaan, että minä hyvää noudatan.
They who repay good with evil are my enemies, Because I follow that which is good.
21 Älä hylkää minua, Herra: minun Jumalani, älä ole kaukana minusta!
Forsake me not, O LORD! O my God! be not far from me!
22 Riennä minua auttamaan, Herra, minun autuuteni!
Make hast to mine aid, O Lord, my salvation!
