Psalmien 38
1 Davidin Psalmi muistoksi. Herra, älä rankaise minua vihassas, ja älä kurita minua hirmuisuudessas!
En Salme af David. Lehazkir.
2 Sillä sinun nuoles ovat minuun kiinnitetyt, ja sinun kätes painaa minua.
HERRE, revs mig ej i din Vrede, tugt mig ej i din Harme!
3 Ei ole terveys minun ruumiissani, sinun uhkauksestas: ja ei ole rauhaa minun luissani, minun synteini tähden.
Thi dine Pile sidder i mig, din Haand har lagt sig paa mig.
4 Sillä minun syntini käyvät pääni ylitse; niinkuin raskas kuorma ovat he ylen raskaaksi tulleet.
Intet er karskt paa min Krop for din Vredes Skyld, intet uskadt i mine Ledemod for mine Synders Skyld;
5 Minun haavani haisevat ja mätänevät minun hulluuteni tähden.
thi over mit Hoved skyller min Brøde som en tyngende Byrde, for tung for mig.
6 Minä käyn kymärässä ja kumarruksissa: yli päivää minä käyn murheissani.
Mine Saar baade stinker og raadner, for min Daarskabs Skyld gaar jeg bøjet;
7 Sillä minun kupeeni peräti kuivettuvat, ja ei ole mitään tervettä minun ruumiissani.
jeg er saare nedtrykt, sorgfuld vandrer jeg Dagen lang.
8 Minä olen ylen paljon runneltu ja lyöty rikki: minä myrisen minun sydämeni kivusta.
Thi Lænderne er fulde af Brand, intet er karskt paa min Krop,
9 Herra, sinun edessäs on kaikki minun haluni, ja minun huokaukseni ei ole sinulta salattu.
jeg er lammet og fuldkommen knust, jeg skriger i Hjertets Vaande.
10 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, ja minun silmäini valkeus ei ole minun tykönäni.
HERRE, du kender al min Attraa, mit Suk er ej skjult for dig;
11 Minun ystäväni ja lähimmäiseni ovat kohdastansa minua vastaan, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
mit Hjerte banker, min Kraft har svigtet, selv mit Øje har mistet sin Glans.
12 Jotka minun sieluani etsivät, ne virittelevät paulat minun eteeni, ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat sulaa pahuutta, ja petosta joka päivä ajattelevat.
For min Plages Skyld flyr mig Ven og Frænde, mine Nærmeste holder sig fjernt;
13 Mutta minun täytyy olla niinkuin kuuron, ja ei mitään kuuleman, ja niinkuin mykän, joka ei avaja suutansa,
de, der vil mig til Livs, sætter Snarer, og de, der vil mig ondt, lægger Raad om Fordærv, de tænker Dagen igennem paa Svig.
14 Ja minun täytyy olla niinkuin se, joka ei mitään kuule, ja jonka suussa ei ole vastausta.
Men jeg er som en døv, der intet hører, som en stum, der ej aabner sin Mund,
15 Mutta minä odotan sinua, Herra; sinä, Herra, minun Jumalani, kuultelet minua.
som en Mand, der ikke kan høre, i hvis Mund der ikke er Svar.
16 Sillä minä ajattelen, ettei heidän suinkaan pidä minusta iloitseman: jos minun jalkani kompastuis, niin he kerskaisivat sangen paljon minusta.
Thi til dig staar mit Haab, o HERRE, du vil bønhøre, Herre min Gud,
17 Sillä minä olen tehty kärsimään, ja minun kipuni on alati minun edessäni.
naar jeg siger: »Lad dem ikke glæde sig over mig, hovmode sig over min vaklende Fod!«
18 Sillä minä julistan pahan tekoni, ja murehdin syntini tähden.
Thi jeg staar allerede for Fald, mine Smerter minder mig stadig;
19 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät: ne ovat suuret, jotka minua syyttömästi vihaavat.
thi jeg maa bekende min Skyld, maa sørge over min Synd.
20 Ja ne, jotka minulle maksavat pahalla hyvän, asettavat heitänsä minua vastaan, että minä hyvää noudatan.
Mange er de, der med Urette er mine Fjender, talrige de, der hader mig uden Grund,
21 Älä hylkää minua, Herra: minun Jumalani, älä ole kaukana minusta!
som lønner mig godt med ondt, som staar mig imod, fordi jeg søger det gode.
22 Riennä minua auttamaan, Herra, minun autuuteni!
HERRE, forlad mig ikke, min Gud, hold dig ikke borte fra mig, il mig til Hjælp, o Herre, min Frelse!
