Psalmien 37
1 Davidin Psalmi. Älä vihastu pahain tähden, ja älä kadehdi pahantekiöitä.
Não te indignes por causa dos malfeitores, nem tenhas inveja dos que obram a iniquidade.
2 Sillä niinkuin heinä he pian hakataan pois, ja lakastuvat niinkuin vihoittava ruoho.
Porque cedo serão ceifados como a erva, e murcharão como a verdura.
3 Toivo Herraan ja tee hyvää: asu maassa ja elätä itses vakuudella.
Confia no Senhor e faze o bem; habitarás na terra, e verdadeiramente serás alimentado.
4 Iloitse Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämes halajaa.
Deleita-te também no Senhor, e te concederá os desejos do teu coração.
5 Anna ties Herran haltuun, ja toivo hänen päällensä; kyllä hän sen tekee.
Entrega o teu caminho ao Senhor; confia nele, e ele o fará.
6 Ja hän tuo edes vanhurskautes niinkuin valkeuden, ja oikeutes niinkuin puolipäivän.
E ele fará sobresair a tua justiça como a luz, e o teu juízo como o meio dia.
7 Tyydy Herraan, ja odota häntä: älä kiivoittele sitä, jonka tie menestyy ja sitä ihmistä, joka vääryyttä tekee.
Descança no Senhor, e espera nele; não te indignes por causa daquele que prospera em seu caminho, por causa do homem que executa astutos intentos.
8 Lakkaa vihasta ja hylkää tuimuus: älä niin vihastu, ettäs itsekin pahaa teet.
Deixa a ira, e abandona o furor: não te indignes para fazer somente o mal.
9 Sillä pahat hävitetään; mutta Herraa odottavaiset perivät maan.
Porque os malfeitores serão desarreigados; mas aqueles que esperam no Senhor herdarão a terra.
10 Vielä vähä hetki on, niin ei jumalatoin olekaan; ja kuin sinä katsot hänen siaansa, niin hän on poissa.
Pois ainda um pouco, e o ímpio não existirá; olharás para o seu lugar, e não aparecerá.
11 Mutta siviät perivät maan, ja iloitsevat suuressa rauhassa.
Mas os mansos herdarão a terra, e se deleitarão na abundância de paz.
12 Jumalatoin uhkaa vanhurskasta, ja kiristelee hampaitansa hänen päällensä.
O ímpio maquina contra o justo, e contra ele range os dentes.
13 Mutta Herra nauraa häntä; sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.
O Senhor se rirá dele, pois vê que vem chegando o seu dia.
14 Jumalattomat vetävät miekkansa ja jännittävät joutsensa, kukistaaksensa raadollista ja köyhää, ja teurastaaksensa hurskaita heidän teissänsä.
Os ímpios puxaram da espada e entesaram o arco, para derribarem o pobre e necessitado, e para matarem os de reta conversação.
15 Mutta heidän miekkansa pitää käymän heidän sydämeensä; ja heidän joutsensa pitää särkymän.
Porém a sua espada lhes entrará no coração, e os seus arcos se quebrarão.
16 Se vähä, mikä vanhurskaalla on, on parempi kuin monen jumalattoman suuret tavarat.
Vale mais o pouco que tem o justo, do que as riquezas de muitos ímpios.
17 Sillä jumalattoman käsivarsi pitää rikottaman; mutta Herra vahvistaa vanhurskaat.
Pois os braços dos ímpios se quebrarão, mas o Senhor sustem os justos.
18 Herra tietää hurskasten päivät, ja heidän perimisensä pysyy ijankaikkisesti.
O Senhor conhece os dias dos retos, e a sua herança permanecerá para sempre.
19 Ei he tule häpiään pahalla ajalla; ja nälkävuosina pitää heillä kyllä oleman.
Não serão envergonhados nos dias maus, e nos dias de fome se fartarão.
20 Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset, ehkä he olisivat niinkuin ihana niitty, niin heidän pitää kuitenkin niinkuin savu katooman.
Mas os ímpios perecerão, e os inimigos do Senhor serão como a gordura dos cordeiros; desaparecerão, e em fumo se desfarão.
21 Jumalatoin ottaa lainan ja ei maksa; mutta hurskas on laupias ja runsas.
O ímpio toma emprestado, e não paga; mas o justo se compadece, e dá.
22 Sillä hänen siunattunsa perivät maan; mutta hänen kirottunsa pitää hävitettämän.
Porque aqueles que ele abençoa herdarão a terra, e aqueles que forem por ele amaldiçoados serão desarreigados.
23 Herralta senkaltaisen miehen vaellus hallitaan; ja hänen tiensä kelpaa hänelle.
Os passos de um homem bom são confirmados pelo Senhor, e deleita-se no seu caminho.
24 Jos hän lankee, niin ei häntä hyljätä; sillä Herra tukee hänen kätensä.
Ainda que caia, não ficará prostrado, pois o Senhor o sustem com a sua mão.
25 Minä olin nuori, ja vanhennuin, ja en ikänä nähnyt vanhurskasta hyljätyksi, enkä hänen siemenensä kerjäävän leipää.
Fui moço, e agora sou velho; mas nunca vi desamparado o justo, nem a sua semente a mendigar o pão.
26 Hän on aina laupias, ja lainaa mielellänsä; ja hänen siemenensä on siunattu.
Compadece-se sempre, e empresta, e a sua semente é abençoada.
27 Vältä pahaa, ja tee hyvää, ja pysy ijankaikkisesti.
Aparta-te do mal e faze o bem; e habita para sempre.
28 Sillä Herra rakastaa oikeutta, ja ei hylkää pyhiänsä: ne kätketään ijankaikkisesti; mutta jumalattomain siemen pitää hävitettämän.
Porque o Senhor ama o juízo e não desampara os seus santos; eles são preservados para sempre; mas a semente dos ímpios será desarreigada.
29 Hurskaat perivät maan, ja asuvat siinä ijankaikkisesti.
Os justos herdarão a terra e habitarão nela para sempre.
30 Vanhurskaan suu puhuu viisautta, ja hänen kielensä opettaa oikeutta.
A boca do justo fala a sabedoria: a sua língua fala do juízo.
31 Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessänsä; ja ei hänen askeleensa livisty.
A lei do seu Deus está em seu coração; os seus passos não resvalarão.
32 Jumalatoin väijyy vanhurskasta, ja etsii häntä tappaaksensa;
O ímpio espreita ao justo, e procura mata-lo.
33 Mutta ei Herra jätä häntä hänen käsiinsä, ja ei tuomitse häntä, koska hän tuomitaan.
O Senhor não o deixará em suas mãos, nem o condenará quando for julgado.
34 Odota Herraa, ja kätke hänen tiensä, niin hän sinun korottaa, ettäs perit maan: ja sinä saat nähdä jumalattomat hävitettävän.
Espera no Senhor, e guarda o seu caminho, e te exaltará para herdares a terra: tu o verás quando os ímpios forem desarreigados.
35 Minä näin jumalattoman, sangen jalon ja valtiaan, joka levitti itsensä, ja vihotti niinkuin viheriäinen laakeripuu.
Vi o ímpio com grande poder espalhar-se como a árvore verde na terra natal.
36 Ja hän meni pois, ja katso ei hän enää ollut; ja minä kysyin häntä, ja ei häntä mistään löydetty.
Mas passou e já não aparece: procurei-o, mas não se pôde encontrar.
37 Ole viatoin, ja pidä sinus oikein; sillä senkaltaiset viimein menestyvät;
Nota o homem sincero, e considera o reto, porque o fim desse homem é a paz.
38 Mutta väärät pitää ynnä hukkuman, ja jumalattomat pitää viimein hävitettämän.
Enquanto aos transgressores serão à uma destruídos, e as relíquias dos ímpios serão destruídas.
39 Mutta Herra auttaa vanhurskaita: hän on heidän väkevyytensä tuskan ajalla.
Mas a salvação dos justos vem do Senhor; ele é a sua fortaleza no tempo da angústia.
40 Ja Herra auttaa heitä ja päästää heitä: hän pelastaa heitä jumalattomista ja vapahtaa heitä; sillä he uskalsivat häneen.
E o Senhor os ajudará e os livrará; ele os livrará dos ímpios e os salvará, porquanto confiam nele.
