Psalmien 37
1 Davidin Psalmi. Älä vihastu pahain tähden, ja älä kadehdi pahantekiöitä.
Av David. Vreidskast ikkje yver illgjerningsmennerne, harmast ikkje yver deim som gjer urett!
2 Sillä niinkuin heinä he pian hakataan pois, ja lakastuvat niinkuin vihoittava ruoho.
For liksom gras vert dei brått avskorne, og som grøne urter visnar dei burt.
3 Toivo Herraan ja tee hyvää: asu maassa ja elätä itses vakuudella.
Lit på Herren og gjer det gode, bu i landet og legg vinn på truskap!
4 Iloitse Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämes halajaa.
Og hugnast i Herren, so skal han gjeva deg det som ditt hjarta ynskjer.
5 Anna ties Herran haltuun, ja toivo hänen päällensä; kyllä hän sen tekee.
Gjev Herren din veg i vald, og lit på honom! Han skal gjera det;
6 Ja hän tuo edes vanhurskautes niinkuin valkeuden, ja oikeutes niinkuin puolipäivän.
og han skal lata di rettferd ganga fram som ljoset, og din rett som middagsklåren.
7 Tyydy Herraan, ja odota häntä: älä kiivoittele sitä, jonka tie menestyy ja sitä ihmistä, joka vääryyttä tekee.
Ver still for Herren og stunda på honom! Vreidast ikkje yver den som hev lukka på sin veg, den mannen som legg upp meinråd!
8 Lakkaa vihasta ja hylkää tuimuus: älä niin vihastu, ettäs itsekin pahaa teet.
Haldt deg frå vreide, lat harm fara, vreidast ikkje, det er berre til å gjera ilt!
9 Sillä pahat hävitetään; mutta Herraa odottavaiset perivät maan.
For illgjerningsmenner skal verta utrudde, men dei som ventar på Herren, dei skal erva landet.
10 Vielä vähä hetki on, niin ei jumalatoin olekaan; ja kuin sinä katsot hänen siaansa, niin hän on poissa.
Og um ei liti stund er den ugudlege ikkje til, og legg du merke til hans stad, so er han der ikkje.
11 Mutta siviät perivät maan, ja iloitsevat suuressa rauhassa.
Men dei spaklyndte skal erva landet og hugnast ved mykjen fred.
12 Jumalatoin uhkaa vanhurskasta, ja kiristelee hampaitansa hänen päällensä.
Den ugudlege tenkjer upp vondt imot den rettferdige og skjer tenner imot honom.
13 Mutta Herra nauraa häntä; sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.
Herren lær åt honom; for han ser at hans dag kjem.
14 Jumalattomat vetävät miekkansa ja jännittävät joutsensa, kukistaaksensa raadollista ja köyhää, ja teurastaaksensa hurskaita heidän teissänsä.
Dei ugudlege dreg sverdet og spenner sin boge til å fella den arme og fatige og myrda deim som fer ærleg fram.
15 Mutta heidän miekkansa pitää käymän heidän sydämeensä; ja heidän joutsensa pitää särkymän.
Deira sverd skal ganga inn i deira eige hjarta, og deira bogar verta brotne sund.
16 Se vähä, mikä vanhurskaalla on, on parempi kuin monen jumalattoman suuret tavarat.
Betre er det vesle den rettferdige hev, enn mykje gods hjå mange ugudlege.
17 Sillä jumalattoman käsivarsi pitää rikottaman; mutta Herra vahvistaa vanhurskaat.
For armarne vert brotne på dei ugudlege, men Herren styd dei rettferdige.
18 Herra tietää hurskasten päivät, ja heidän perimisensä pysyy ijankaikkisesti.
Herren kjenner dei dagar dei ulastande skal liva, og deira arv skal vara til æveleg tid.
19 Ei he tule häpiään pahalla ajalla; ja nälkävuosina pitää heillä kyllä oleman.
Dei skal ikkje verta til skammar i den vonde tid, og i hungers dagar skal dei verta mette.
20 Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset, ehkä he olisivat niinkuin ihana niitty, niin heidän pitää kuitenkin niinkuin savu katooman.
For dei ugudlege skal ganga til grunnar, og Herrens fiendar som blomeskrud på engjar; dei kverv som røyk, kverv burt.
21 Jumalatoin ottaa lainan ja ei maksa; mutta hurskas on laupias ja runsas.
Den ugudlege låner og gjev ikkje att, men den rettferdige gjer miskunn og gjev.
22 Sillä hänen siunattunsa perivät maan; mutta hänen kirottunsa pitää hävitettämän.
For dei han velsignar, skal erva landet; men dei han forbannar, skal verta utrudde.
23 Herralta senkaltaisen miehen vaellus hallitaan; ja hänen tiensä kelpaa hänelle.
Herren gjer ein manns steg faste, og han hev hugnad i hans veg.
24 Jos hän lankee, niin ei häntä hyljätä; sillä Herra tukee hänen kätensä.
Når han fell, vert han ikkje støypt til marki; for Herren styd hans hand.
25 Minä olin nuori, ja vanhennuin, ja en ikänä nähnyt vanhurskasta hyljätyksi, enkä hänen siemenensä kerjäävän leipää.
Eg hev vore ung og vorte gamall, men aldri hev eg set den rettferdige forlaten eller hans born beda um brød.
26 Hän on aina laupias, ja lainaa mielellänsä; ja hänen siemenensä on siunattu.
Heile dagen gjer han miskunn og låner ut, og hans born vert velsigna.
27 Vältä pahaa, ja tee hyvää, ja pysy ijankaikkisesti.
Vik frå det vonde og gjer det gode, so vert du æveleg buande i landet.
28 Sillä Herra rakastaa oikeutta, ja ei hylkää pyhiänsä: ne kätketään ijankaikkisesti; mutta jumalattomain siemen pitää hävitettämän.
For Herren elskar rett og forlet ikkje sine trugne; til æveleg tid vert dei haldne uppe; men avkjøme av ugudlege vert utrudt.
29 Hurskaat perivät maan, ja asuvat siinä ijankaikkisesti.
Dei rettferdige skal erva landet og bu i det til æveleg tid.
30 Vanhurskaan suu puhuu viisautta, ja hänen kielensä opettaa oikeutta.
Rettferdig manns munn andar visdom, og hans tunga taler det som rett er.
31 Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessänsä; ja ei hänen askeleensa livisty.
Hans Guds lov er i hans hjarta, hans stig er ikkje ustøde.
32 Jumalatoin väijyy vanhurskasta, ja etsii häntä tappaaksensa;
Dei ugudlege lurer på den rettferdige og søkjer å drepa honom.
33 Mutta ei Herra jätä häntä hänen käsiinsä, ja ei tuomitse häntä, koska hän tuomitaan.
Herren yvergjev honom ikkje i hans hand og fordømer honom ikkje, når han vert dømd.
34 Odota Herraa, ja kätke hänen tiensä, niin hän sinun korottaa, ettäs perit maan: ja sinä saat nähdä jumalattomat hävitettävän.
Venta på Herren og haldt deg på hans veg! so skal han upphøgja deg til å erva landet; du skal sjå på at dei ugudlege vert utrudde.
35 Minä näin jumalattoman, sangen jalon ja valtiaan, joka levitti itsensä, ja vihotti niinkuin viheriäinen laakeripuu.
Eg såg ein ugudleg ovrikjen mann, og han breidde seg ut som eit heimevakse tre med sitt grøne lauv.
36 Ja hän meni pois, ja katso ei hän enää ollut; ja minä kysyin häntä, ja ei häntä mistään löydetty.
Men han gjekk burt, og sjå, han var ikkje meir, og eg leita etter honom, men han vart ikkje funnen.
37 Ole viatoin, ja pidä sinus oikein; sillä senkaltaiset viimein menestyvät;
Merk deg den ulastande mann, og sjå på den rett-tenkte, at freds mann hev ei framtid.
38 Mutta väärät pitää ynnä hukkuman, ja jumalattomat pitää viimein hävitettämän.
Men dei fråfalne vert alle saman utøydde, framtidi vert avskori for dei ugudlege.
39 Mutta Herra auttaa vanhurskaita: hän on heidän väkevyytensä tuskan ajalla.
Og frelsa for dei rettferdige kjem frå Herren, deira sterke vern i trengsels tid.
40 Ja Herra auttaa heitä ja päästää heitä: hän pelastaa heitä jumalattomista ja vapahtaa heitä; sillä he uskalsivat häneen.
Og Herren hjelper deim og friar deim ut, han friar deim frå dei ugudlege og frelser deim, for dei flyr til honom.
