Psalmien 37
1 Davidin Psalmi. Älä vihastu pahain tähden, ja älä kadehdi pahantekiöitä.
Av David. La ikke din vrede optendes over de onde, bli ikke harm over dem som gjør urett!
2 Sillä niinkuin heinä he pian hakataan pois, ja lakastuvat niinkuin vihoittava ruoho.
For som gresset blir de hastig avskåret, og som grønne urter visner de bort.
3 Toivo Herraan ja tee hyvää: asu maassa ja elätä itses vakuudella.
Sett din lit til Herren og gjør godt, bo i landet og legg vinn på trofasthet!
4 Iloitse Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämes halajaa.
Og gled dig i Herren! Så skal han gi dig hvad ditt hjerte attrår.
5 Anna ties Herran haltuun, ja toivo hänen päällensä; kyllä hän sen tekee.
Sett din vei i Herrens hånd og stol på ham! Han skal gjøre det;
6 Ja hän tuo edes vanhurskautes niinkuin valkeuden, ja oikeutes niinkuin puolipäivän.
han skal la din rettferdighet gå frem som lyset og din rett som middagens lys.
7 Tyydy Herraan, ja odota häntä: älä kiivoittele sitä, jonka tie menestyy ja sitä ihmistä, joka vääryyttä tekee.
Vær stille for Herren og vent på ham! La ikke din vrede optendes over den som har lykke på sin vei, over den mann som uttenker onde råd.
8 Lakkaa vihasta ja hylkää tuimuus: älä niin vihastu, ettäs itsekin pahaa teet.
Lat av fra vrede og la harme fare, la ikke din vrede optendes! Det fører bare til det som ondt er.
9 Sillä pahat hävitetään; mutta Herraa odottavaiset perivät maan.
For de onde skal utryddes, men de som bier efter Herren, skal arve landet.
10 Vielä vähä hetki on, niin ei jumalatoin olekaan; ja kuin sinä katsot hänen siaansa, niin hän on poissa.
Og om en liten stund, så er den ugudelige ikke mere, og akter du på hans sted, så er han borte.
11 Mutta siviät perivät maan, ja iloitsevat suuressa rauhassa.
Men de saktmodige skal arve landet og glede sig ved megen fred.
12 Jumalatoin uhkaa vanhurskasta, ja kiristelee hampaitansa hänen päällensä.
Den ugudelige optenker ondt imot den rettferdige og skjærer tenner imot ham.
13 Mutta Herra nauraa häntä; sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.
Herren ler av ham; for han ser at hans dag kommer.
14 Jumalattomat vetävät miekkansa ja jännittävät joutsensa, kukistaaksensa raadollista ja köyhää, ja teurastaaksensa hurskaita heidän teissänsä.
De ugudelige drar sverdet og spenner sin bue for å felle den elendige og fattige og slå dem ihjel som vandrer opriktig.
15 Mutta heidän miekkansa pitää käymän heidän sydämeensä; ja heidän joutsensa pitää särkymän.
Deres sverd skal komme i deres eget hjerte, og deres buer skal sønderbrytes.
16 Se vähä, mikä vanhurskaalla on, on parempi kuin monen jumalattoman suuret tavarat.
Bedre er det lille som den rettferdige har, enn mange ugudeliges rikdom.
17 Sillä jumalattoman käsivarsi pitää rikottaman; mutta Herra vahvistaa vanhurskaat.
For de ugudeliges armer skal sønderbrytes, men Herren støtter de rettferdige.
18 Herra tietää hurskasten päivät, ja heidän perimisensä pysyy ijankaikkisesti.
Herren kjenner de ulasteliges dager, og deres arv skal bli til evig tid.
19 Ei he tule häpiään pahalla ajalla; ja nälkävuosina pitää heillä kyllä oleman.
De skal ikke bli til skamme i den onde tid, og i hungerens dager skal de mettes.
20 Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset, ehkä he olisivat niinkuin ihana niitty, niin heidän pitää kuitenkin niinkuin savu katooman.
For de ugudelige skal gå til grunne og Herrens fiender som engenes blomsterskrud; de skal forsvinne, som røk skal de forsvinne.
21 Jumalatoin ottaa lainan ja ei maksa; mutta hurskas on laupias ja runsas.
Den ugudelige låner og betaler ikke, men den rettferdige forbarmer sig og gir.
22 Sillä hänen siunattunsa perivät maan; mutta hänen kirottunsa pitää hävitettämän.
For de han velsigner, skal arve landet, men de han forbanner, skal utryddes.
23 Herralta senkaltaisen miehen vaellus hallitaan; ja hänen tiensä kelpaa hänelle.
Herren gjør en manns gang fast, og han har velbehag i hans vei.
24 Jos hän lankee, niin ei häntä hyljätä; sillä Herra tukee hänen kätensä.
Når han snubler, faller han ikke til jorden; for Herren støtter hans hånd.
25 Minä olin nuori, ja vanhennuin, ja en ikänä nähnyt vanhurskasta hyljätyksi, enkä hänen siemenensä kerjäävän leipää.
Jeg har vært ung og er blitt gammel, men ikke har jeg sett den rettferdige forlatt eller hans avkom søke efter brød.
26 Hän on aina laupias, ja lainaa mielellänsä; ja hänen siemenensä on siunattu.
Den hele dag forbarmer han sig og låner ut, og hans avkom blir velsignet.
27 Vältä pahaa, ja tee hyvää, ja pysy ijankaikkisesti.
Vik fra ondt og gjør godt! Så skal du bli boende til evig tid.
28 Sillä Herra rakastaa oikeutta, ja ei hylkää pyhiänsä: ne kätketään ijankaikkisesti; mutta jumalattomain siemen pitää hävitettämän.
For Herren elsker rett og forlater ikke sine fromme; til evig tid blir de bevart. Men de ugudeliges avkom utryddes.
29 Hurskaat perivät maan, ja asuvat siinä ijankaikkisesti.
De rettferdige skal arve landet og bo i det evindelig.
30 Vanhurskaan suu puhuu viisautta, ja hänen kielensä opettaa oikeutta.
Den rettferdiges munn taler visdom, og hans tunge sier hvad rett er.
31 Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessänsä; ja ei hänen askeleensa livisty.
Hans Guds lov er i hans hjerte, hans trin vakler ikke.
32 Jumalatoin väijyy vanhurskasta, ja etsii häntä tappaaksensa;
Den ugudelige lurer på den rettferdige og søker å drepe ham;
33 Mutta ei Herra jätä häntä hänen käsiinsä, ja ei tuomitse häntä, koska hän tuomitaan.
Herren overlater ham ikke i hans hånd, og fordømmer ham ikke når han blir dømt.
34 Odota Herraa, ja kätke hänen tiensä, niin hän sinun korottaa, ettäs perit maan: ja sinä saat nähdä jumalattomat hävitettävän.
Bi på Herren og ta vare på hans vei! Så skal han ophøie dig til å arve landet; du skal se på at de ugudelige utryddes.
35 Minä näin jumalattoman, sangen jalon ja valtiaan, joka levitti itsensä, ja vihotti niinkuin viheriäinen laakeripuu.
Jeg så en ugudelig som var veldig og utbredte sig som et grønt tre som ikke er flyttet;
36 Ja hän meni pois, ja katso ei hän enää ollut; ja minä kysyin häntä, ja ei häntä mistään löydetty.
men han forsvant, og se, han var ikke mere, og jeg søkte efter ham, men han fantes ikke.
37 Ole viatoin, ja pidä sinus oikein; sillä senkaltaiset viimein menestyvät;
Akt på den ulastelige og se på den opriktige! for fredens mann har en fremtid;
38 Mutta väärät pitää ynnä hukkuman, ja jumalattomat pitää viimein hävitettämän.
men overtrederne skal tilintetgjøres alle sammen, de ugudeliges fremtid skal avskjæres.
39 Mutta Herra auttaa vanhurskaita: hän on heidän väkevyytensä tuskan ajalla.
Og de rettferdiges frelse kommer fra Herren, deres sterke vern i nødens tid.
40 Ja Herra auttaa heitä ja päästää heitä: hän pelastaa heitä jumalattomista ja vapahtaa heitä; sillä he uskalsivat häneen.
Og Herren hjelper dem og utfrir dem, han utfrir dem fra de ugudelige og frelser dem, fordi de har tatt sin tilflukt til ham.
