Psalmien 37
1 Davidin Psalmi. Älä vihastu pahain tähden, ja älä kadehdi pahantekiöitä.
Psalmus David. Noli aemulari in malignantibus: neque zelaveris facientes iniquitatem.
2 Sillä niinkuin heinä he pian hakataan pois, ja lakastuvat niinkuin vihoittava ruoho.
Quoniam tamquam foenum velociter arescent: quemadmodum olera herbarum cito decident.
3 Toivo Herraan ja tee hyvää: asu maassa ja elätä itses vakuudella.
Spera in Domino, et fac bonitatem: et inhabita terram, et pasceris in divitiis eius.
4 Iloitse Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämes halajaa.
Delectare in Domino: et dabit tibi petitiones cordis tui.
5 Anna ties Herran haltuun, ja toivo hänen päällensä; kyllä hän sen tekee.
Revela Domino viam tuam, et spera in eo: et ipse faciet.
6 Ja hän tuo edes vanhurskautes niinkuin valkeuden, ja oikeutes niinkuin puolipäivän.
Et educet quasi lumen iustitiam tuam: et iudicium tuum tamquam meridiem:
7 Tyydy Herraan, ja odota häntä: älä kiivoittele sitä, jonka tie menestyy ja sitä ihmistä, joka vääryyttä tekee.
subditus esto Domino, et ora eum. Noli aemulari in eo, qui prosperatur in via sua: in homine faciente iniustitias.
8 Lakkaa vihasta ja hylkää tuimuus: älä niin vihastu, ettäs itsekin pahaa teet.
Desine ab ira, et derelinque furorem: noli aemulari ut maligneris.
9 Sillä pahat hävitetään; mutta Herraa odottavaiset perivät maan.
Quoniam qui malignantur, exterminabuntur: sustinentes autem Dominum, ipsi hereditabunt terram.
10 Vielä vähä hetki on, niin ei jumalatoin olekaan; ja kuin sinä katsot hänen siaansa, niin hän on poissa.
Et adhuc pusillum, et non erit peccator: et quaeres locum eius, et non invenies.
11 Mutta siviät perivät maan, ja iloitsevat suuressa rauhassa.
Mansueti autem hereditabunt terram, et delectabuntur in multitudine pacis.
12 Jumalatoin uhkaa vanhurskasta, ja kiristelee hampaitansa hänen päällensä.
Observabit peccator iustum: et stridebit super eum dentibus suis.
13 Mutta Herra nauraa häntä; sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.
Dominus autem irridebit eum: quoniam prospicit quod veniet dies eius.
14 Jumalattomat vetävät miekkansa ja jännittävät joutsensa, kukistaaksensa raadollista ja köyhää, ja teurastaaksensa hurskaita heidän teissänsä.
Gladium evaginaverunt peccatores: intenderunt arcum suum. Ut decipiant pauperem et inopem: ut trucident rectos corde.
15 Mutta heidän miekkansa pitää käymän heidän sydämeensä; ja heidän joutsensa pitää särkymän.
Gladius eorum intret in corda ipsorum: et arcus eorum confringatur.
16 Se vähä, mikä vanhurskaalla on, on parempi kuin monen jumalattoman suuret tavarat.
Melius est modicum iusto, super divitias peccatorum multas.
17 Sillä jumalattoman käsivarsi pitää rikottaman; mutta Herra vahvistaa vanhurskaat.
Quoniam brachia peccatorum conterentur: confirmat autem iustos Dominus.
18 Herra tietää hurskasten päivät, ja heidän perimisensä pysyy ijankaikkisesti.
Novit Dominus dies immaculatorum: et hereditas eorum in aeternum erit.
19 Ei he tule häpiään pahalla ajalla; ja nälkävuosina pitää heillä kyllä oleman.
Non confundentur in tempore malo, et in diebus famis saturabuntur:
20 Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset, ehkä he olisivat niinkuin ihana niitty, niin heidän pitää kuitenkin niinkuin savu katooman.
quia peccatores peribunt. Inimici vero Domini mox ut honorificati fuerint et exaltati: deficientes, quemadmodum fumus deficient.
21 Jumalatoin ottaa lainan ja ei maksa; mutta hurskas on laupias ja runsas.
Mutuabitur peccator, et non solvet: iustus autem miseretur et retribuet.
22 Sillä hänen siunattunsa perivät maan; mutta hänen kirottunsa pitää hävitettämän.
Quia benedicentes ei hereditabunt terram: maledicentes autem ei disperibunt.
23 Herralta senkaltaisen miehen vaellus hallitaan; ja hänen tiensä kelpaa hänelle.
Apud Dominum gressus hominis dirigentur: et viam eius volet.
24 Jos hän lankee, niin ei häntä hyljätä; sillä Herra tukee hänen kätensä.
Cum ceciderit, non collidetur: quia Dominus supponit manum suam.
25 Minä olin nuori, ja vanhennuin, ja en ikänä nähnyt vanhurskasta hyljätyksi, enkä hänen siemenensä kerjäävän leipää.
Iunior fui, etenim senui: et non vidi iustum derelictum, nec semen eius quaerens panem.
26 Hän on aina laupias, ja lainaa mielellänsä; ja hänen siemenensä on siunattu.
Tota die miseretur et commodat: et semen illius in benedictione erit.
27 Vältä pahaa, ja tee hyvää, ja pysy ijankaikkisesti.
Declina a malo, et fac bonum: et inhabita in saeculum saeculi.
28 Sillä Herra rakastaa oikeutta, ja ei hylkää pyhiänsä: ne kätketään ijankaikkisesti; mutta jumalattomain siemen pitää hävitettämän.
Quia Dominus amat iudicium, et non derelinquet sanctos suos: in aeternum conservabuntur. Iniusti punientur: et semen impiorum peribit.
29 Hurskaat perivät maan, ja asuvat siinä ijankaikkisesti.
Iusti autem hereditabunt terram: et inhabitabunt in saeculum saeculi super eam.
30 Vanhurskaan suu puhuu viisautta, ja hänen kielensä opettaa oikeutta.
Os iusti meditabitur sapientiam, et lingua eius loquetur iudicium.
31 Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessänsä; ja ei hänen askeleensa livisty.
Lex Dei eius in corde ipsius: et non supplantabuntur gressus eius.
32 Jumalatoin väijyy vanhurskasta, ja etsii häntä tappaaksensa;
Considerat peccator iustum: et quaerit mortificare eum.
33 Mutta ei Herra jätä häntä hänen käsiinsä, ja ei tuomitse häntä, koska hän tuomitaan.
Dominus autem non derelinquet eum in manibus eius: nec damnabit eum cum iudicabitur illi.
34 Odota Herraa, ja kätke hänen tiensä, niin hän sinun korottaa, ettäs perit maan: ja sinä saat nähdä jumalattomat hävitettävän.
Expecta Dominum, et custodi viam eius: et exaltabit te ut hereditate capias terram: cum perierint peccatores videbis.
35 Minä näin jumalattoman, sangen jalon ja valtiaan, joka levitti itsensä, ja vihotti niinkuin viheriäinen laakeripuu.
Vidi impium superexaltatum, et elevatum sicut cedros Libani.
36 Ja hän meni pois, ja katso ei hän enää ollut; ja minä kysyin häntä, ja ei häntä mistään löydetty.
Et transivi, et ecce non erat: quaesivi eum, et non est inventus locus eius.
37 Ole viatoin, ja pidä sinus oikein; sillä senkaltaiset viimein menestyvät;
Custodi innocentiam, et vide aequitatem: quoniam sunt reliquiae homini pacifico.
38 Mutta väärät pitää ynnä hukkuman, ja jumalattomat pitää viimein hävitettämän.
Iniusti autem disperibunt simul: reliquiae impiorum interibunt.
39 Mutta Herra auttaa vanhurskaita: hän on heidän väkevyytensä tuskan ajalla.
Salus autem iustorum a Domino: et protector eorum in tempore tribulationis.
40 Ja Herra auttaa heitä ja päästää heitä: hän pelastaa heitä jumalattomista ja vapahtaa heitä; sillä he uskalsivat häneen.
Et adiuvabit eos Dominus, et liberabit eos: et eruet eos a peccatoribus, et salvabit eos: quia speraverunt in eo.
