Psalmien 37

1 Davidin Psalmi. Älä vihastu pahain tähden, ja älä kadehdi pahantekiöitä.

Öfundaðu aldrei vonda menn,

2 Sillä niinkuin heinä he pian hakataan pois, ja lakastuvat niinkuin vihoittava ruoho.

því að fyrr en varir eru þeir fallnir og visna eins og grasið.

3 Toivo Herraan ja tee hyvää: asu maassa ja elätä itses vakuudella.

Treystu heldur Drottni, vertu góðgjarn og sýndu kærleika. Þá muntu búa öruggur í landinu og farnast vel.

4 Iloitse Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämes halajaa.

Þú skalt gleðjast í Drottni – og hann mun veita þér það sem hjarta þitt þráir.

5 Anna ties Herran haltuun, ja toivo hänen päällensä; kyllä hän sen tekee.

Fel Drottni framtíð þína, áform þín og verk, og treystu honum. Hann mun vel fyrir öllu sjá.

6 Ja hän tuo edes vanhurskautes niinkuin valkeuden, ja oikeutes niinkuin puolipäivän.

Heiðarleiki þinn og hreinskilni verða öllum augljós, og Drottinn mun láta þig ná rétti þínum.

7 Tyydy Herraan, ja odota häntä: älä kiivoittele sitä, jonka tie menestyy ja sitä ihmistä, joka vääryyttä tekee.

Hvíldu í Drottni og treystu honum. Bíð þess í þolinmæði að hann hefjist handa. Öfunda ekki vonda menn sem vegnar vel.

8 Lakkaa vihasta ja hylkää tuimuus: älä niin vihastu, ettäs itsekin pahaa teet.

Láttu af reiðinni! Slepptu heiftinni. Vertu ekki svekktur og áhyggjufullur – slíkt leiðir ekki til góðs.

9 Sillä pahat hävitetään; mutta Herraa odottavaiset perivät maan.

Þeir sem illt fremja verða þurrkaðir út, en þeir sem treysta Drottni eignast landið og gæði þess.

10 Vielä vähä hetki on, niin ei jumalatoin olekaan; ja kuin sinä katsot hänen siaansa, niin hän on poissa.

Innan skamms verða guðleysingjarnir á bak og burt. Þegar þú leitar þeirra eru þeir horfnir.

11 Mutta siviät perivät maan, ja iloitsevat suuressa rauhassa.

En hinir hógværu fá landið til eignar, þeir munu hljóta blessun og frið.

12 Jumalatoin uhkaa vanhurskasta, ja kiristelee hampaitansa hänen päällensä.

Drottinn hlær að þeim sem brugga launráð gegn hans trúuðu.

13 Mutta Herra nauraa häntä; sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.

Hann hefur þegar ákveðið daginn er þeir verða dæmdir.

14 Jumalattomat vetävät miekkansa ja jännittävät joutsensa, kukistaaksensa raadollista ja köyhää, ja teurastaaksensa hurskaita heidän teissänsä.

Óguðlegir hyggja á illt gegn réttlátum, undirbúa blóðbað.

15 Mutta heidän miekkansa pitää käymän heidän sydämeensä; ja heidän joutsensa pitää särkymän.

En þeir munu farast fyrir eigin sverði og bogar þeirra verða brotnir.

16 Se vähä, mikä vanhurskaalla on, on parempi kuin monen jumalattoman suuret tavarat.

Betra er að eiga lítið og vera guðrækinn, en óguðlegur og hafa allsnægtir,

17 Sillä jumalattoman käsivarsi pitää rikottaman; mutta Herra vahvistaa vanhurskaat.

því að óguðlegir munu falla, en Drottinn annast sína trúuðu.

18 Herra tietää hurskasten päivät, ja heidän perimisensä pysyy ijankaikkisesti.

Daglega skoðar Drottinn réttlætisverk trúaðra og reiknar þeim eilíf laun.

19 Ei he tule häpiään pahalla ajalla; ja nälkävuosina pitää heillä kyllä oleman.

Hann styður þá í kreppunni og heldur lífinu í þeim í hallæri.

20 Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset, ehkä he olisivat niinkuin ihana niitty, niin heidän pitää kuitenkin niinkuin savu katooman.

Vantrúaðir farast og óvinir Guðs visna eins og grasið. Eins og sinu verður þeim brennt, þeir líða burt eins og reykur.

21 Jumalatoin ottaa lainan ja ei maksa; mutta hurskas on laupias ja runsas.

Guðlaus maður tekur lán og borgar ekki, en hinn guðrækni er ónískur og gefur með gleði.

22 Sillä hänen siunattunsa perivät maan; mutta hänen kirottunsa pitää hävitettämän.

Þeir sem Drottinn blessar eignast landið, en bannfærðum verður útrýmt.

23 Herralta senkaltaisen miehen vaellus hallitaan; ja hänen tiensä kelpaa hänelle.

Drottinn stýrir skrefum hins guðrækna og gleðst yfir breytni hans.

24 Jos hän lankee, niin ei häntä hyljätä; sillä Herra tukee hänen kätensä.

Þótt hann falli þá liggur hann ekki flatur því að Drottinn reisir hann á fætur.

25 Minä olin nuori, ja vanhennuin, ja en ikänä nähnyt vanhurskasta hyljätyksi, enkä hänen siemenensä kerjäävän leipää.

Ungur var ég og nú er ég gamall orðinn, en aldrei sá ég Drottin snúa baki við guðhræddum manni né heldur börn hans biðja sér matar.

26 Hän on aina laupias, ja lainaa mielellänsä; ja hänen siemenensä on siunattu.

Nei, guðræknir menn eru mildir og lána og börn þeirra verða öðrum til blessunar.

27 Vältä pahaa, ja tee hyvää, ja pysy ijankaikkisesti.

Viljir þú búa við frið og lifa lengi, þá forðastu illt en gerðu gott,

28 Sillä Herra rakastaa oikeutta, ja ei hylkää pyhiänsä: ne kätketään ijankaikkisesti; mutta jumalattomain siemen pitää hävitettämän.

því að Drottinn hefur mætur á góðum verkum og yfirgefur ekki sína trúuðu, hann mun varðveita þá, en uppræta niðja óguðlegra.

29 Hurskaat perivät maan, ja asuvat siinä ijankaikkisesti.

Hinir réttlátu fá landið til eignar og búa þar mann fram af manni.

30 Vanhurskaan suu puhuu viisautta, ja hänen kielensä opettaa oikeutta.

Guðrækinn maður talar speki, enda réttsýnn og sanngjarn.

31 Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessänsä; ja ei hänen askeleensa livisty.

Lögmál Guðs er í hjarta hans og hann kann að greina gott frá illu.

32 Jumalatoin väijyy vanhurskasta, ja etsii häntä tappaaksensa;

Ranglátir menn njósna um réttláta, vilja þá feiga.

33 Mutta ei Herra jätä häntä hänen käsiinsä, ja ei tuomitse häntä, koska hän tuomitaan.

En Drottinn stöðvar áform illvirkjanna og sýknar réttláta fyrir dómi.

34 Odota Herraa, ja kätke hänen tiensä, niin hän sinun korottaa, ettäs perit maan: ja sinä saat nähdä jumalattomat hävitettävän.

Óttastu ekki, því að Drottinn mun svara bæn þinni! Gakktu hiklaust á hans vegum. Á réttum tíma mun hann veita þér velgengni og uppreisn æru. Þá muntu sjá illvirkjunum útrýmt.

35 Minä näin jumalattoman, sangen jalon ja valtiaan, joka levitti itsensä, ja vihotti niinkuin viheriäinen laakeripuu.

Ég sá vondan mann og hrokafullan – hann þandi sig út eins og laufmikið tré –

36 Ja hän meni pois, ja katso ei hän enää ollut; ja minä kysyin häntä, ja ei häntä mistään löydetty.

en svo var hann horfinn! Ég leitaði eftir honum, en fann hann ekki framar.

37 Ole viatoin, ja pidä sinus oikein; sillä senkaltaiset viimein menestyvät;

En hvað um hinn ráðvanda og hreinskilna? Það er önnur saga! Því að góðir menn og friðsamir eiga framtíð fyrir höndum.

38 Mutta väärät pitää ynnä hukkuman, ja jumalattomat pitää viimein hävitettämän.

Illum mönnum verður útrýmt og þeir eiga enga framtíðarvon.

39 Mutta Herra auttaa vanhurskaita: hän on heidän väkevyytensä tuskan ajalla.

Drottinn bjargar hinum guðræknu. Hann er þeim hjálp og skjól á neyðartímum.

40 Ja Herra auttaa heitä ja päästää heitä: hän pelastaa heitä jumalattomista ja vapahtaa heitä; sillä he uskalsivat häneen.

Þeir treysta honum og því hjálpar hann þeim og frelsar þá frá vélráðum óguðlegra.