Psalmien 37

1 Davidin Psalmi. Älä vihastu pahain tähden, ja älä kadehdi pahantekiöitä.

Entbrenne nicht ob den Bösen, ereifre dich nicht über die, so Verkehrtes tun.

2 Sillä niinkuin heinä he pian hakataan pois, ja lakastuvat niinkuin vihoittava ruoho.

Denn eilig wie Gras werden sie abgeschnitten, und welken wie das Grün des jungen Krautes.

3 Toivo Herraan ja tee hyvää: asu maassa ja elätä itses vakuudella.

Traue auf Jehovah, und tue Gutes! Wohne im Land und nähre dich an Wahrheit.

4 Iloitse Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämes halajaa.

Ergötze dich an Jehovah, und Er wird dir geben die Bitten deines Herzens.

5 Anna ties Herran haltuun, ja toivo hänen päällensä; kyllä hän sen tekee.

Befiehl Jehovah deinen Weg und traue auf Ihn, und Er wird es machen.

6 Ja hän tuo edes vanhurskautes niinkuin valkeuden, ja oikeutes niinkuin puolipäivän.

Und Er bringt heraus wie ein Licht deine Gerechtigkeit, und dein Recht wie Mittagshelle.

7 Tyydy Herraan, ja odota häntä: älä kiivoittele sitä, jonka tie menestyy ja sitä ihmistä, joka vääryyttä tekee.

Sei still dem Jehovah und warte Seiner. Entbrenne nicht wider den, dem sein Weg gelingt, wider den Mann, der Tücke übt.

8 Lakkaa vihasta ja hylkää tuimuus: älä niin vihastu, ettäs itsekin pahaa teet.

Lasse ab vom Zorn und verlasse den Grimm; entbrenne nicht, daß du Böses tust.

9 Sillä pahat hävitetään; mutta Herraa odottavaiset perivät maan.

Denn die, so Böses tun, werden ausgerottet, die aber auf Jehovah hoffen, werden das Land besitzen.

10 Vielä vähä hetki on, niin ei jumalatoin olekaan; ja kuin sinä katsot hänen siaansa, niin hän on poissa.

Und noch um ein Kleines, so ist nicht mehr der Ungerechte; du betrachtest seinen Ort, und er ist nicht mehr.

11 Mutta siviät perivät maan, ja iloitsevat suuressa rauhassa.

Die Demütigen aber werden das Land besitzen und sich ergötzen an dem vielen Frieden.

12 Jumalatoin uhkaa vanhurskasta, ja kiristelee hampaitansa hänen päällensä.

Der Ungerechte sinnet wider den Gerechten und knirscht mit seinen Zähnen über ihn.

13 Mutta Herra nauraa häntä; sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.

Der Herr lacht seiner; denn Er sieht, daß sein Tag kommt.

14 Jumalattomat vetävät miekkansa ja jännittävät joutsensa, kukistaaksensa raadollista ja köyhää, ja teurastaaksensa hurskaita heidän teissänsä.

Die Ungerechten ziehen das Schwert aus, und sie spannen ihren Bogen, den Elenden und Dürftigen zu fällen, zu schlachten, die auf geradem Wege sind.

15 Mutta heidän miekkansa pitää käymän heidän sydämeensä; ja heidän joutsensa pitää särkymän.

Ihr Schwert geht hinein in ihr eigen Herz, und ihre Bogen werden zerbrochen.

16 Se vähä, mikä vanhurskaalla on, on parempi kuin monen jumalattoman suuret tavarat.

Das Wenige, das der Gerechte hat, ist besser, denn der Haufe vieler Ungerechten.

17 Sillä jumalattoman käsivarsi pitää rikottaman; mutta Herra vahvistaa vanhurskaat.

Denn des Ungerechten Arme zerbrechen; aber den Gerechten erhält Jehovah.

18 Herra tietää hurskasten päivät, ja heidän perimisensä pysyy ijankaikkisesti.

Der Herr kennt die Tage der Rechtschaffenen und ihr Erbe ist in Ewigkeit.

19 Ei he tule häpiään pahalla ajalla; ja nälkävuosina pitää heillä kyllä oleman.

Sie werden nicht beschämt in der bösen Zeit, und werden gesättigt in den Tagen der Hungersnot.

20 Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset, ehkä he olisivat niinkuin ihana niitty, niin heidän pitää kuitenkin niinkuin savu katooman.

Denn die Ungerechten vergehen, und die Feinde Jehovahs werden alle wie der Fluren Pracht, sie werden alle wie der Rauch.

21 Jumalatoin ottaa lainan ja ei maksa; mutta hurskas on laupias ja runsas.

Der Ungerechte borgt und erstattet nicht zurück, der Gerechte aber ist gnädig und gibt.

22 Sillä hänen siunattunsa perivät maan; mutta hänen kirottunsa pitää hävitettämän.

Denn Seine Gesegneten besitzen das Land, und Seine Verfluchten werden ausgerottet.

23 Herralta senkaltaisen miehen vaellus hallitaan; ja hänen tiensä kelpaa hänelle.

Des Mannes Schritte werden von Jehovah fest gestellt, an seinem Wege hat Er Lust.

24 Jos hän lankee, niin ei häntä hyljätä; sillä Herra tukee hänen kätensä.

Fällt er, so wird er nicht weggeworfen; denn Jehovah erhält seine Hand.

25 Minä olin nuori, ja vanhennuin, ja en ikänä nähnyt vanhurskasta hyljätyksi, enkä hänen siemenensä kerjäävän leipää.

Ich war jung, bin auch alt geworden, und nie sah ich verlassen den Gerechten, noch seinen Samen nach Brot suchen.

26 Hän on aina laupias, ja lainaa mielellänsä; ja hänen siemenensä on siunattu.

Alltäglich ist er gnädig und leiht, und sein Same ist zum Segen.

27 Vältä pahaa, ja tee hyvää, ja pysy ijankaikkisesti.

Weiche ab vom Bösen, tue Gutes, und wohne ewiglich.

28 Sillä Herra rakastaa oikeutta, ja ei hylkää pyhiänsä: ne kätketään ijankaikkisesti; mutta jumalattomain siemen pitää hävitettämän.

Denn Jehovah liebt das Recht, und Seine Heiligen verläßt Er nicht. Sie sind behütet ewiglich; aber der Ungerechten Same wird ausgerottet.

29 Hurskaat perivät maan, ja asuvat siinä ijankaikkisesti.

Die Gerechten besitzen das Land und wohnen darin immerfort.

30 Vanhurskaan suu puhuu viisautta, ja hänen kielensä opettaa oikeutta.

Des Gerechten Mund sinnt Weisheit, und seine Zunge redet das Gericht.

31 Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessänsä; ja ei hänen askeleensa livisty.

Das Gesetz Gottes ist in seinem Herzen, und seine Tritte gleiten nicht.

32 Jumalatoin väijyy vanhurskasta, ja etsii häntä tappaaksensa;

Der Böse späht auf den Gerechten und sucht ihn zu töten.

33 Mutta ei Herra jätä häntä hänen käsiinsä, ja ei tuomitse häntä, koska hän tuomitaan.

Jehovah verläßt ihn nicht in Seiner Hand, und läßt ihn nicht verdammen, wenn er gerichtet wird.

34 Odota Herraa, ja kätke hänen tiensä, niin hän sinun korottaa, ettäs perit maan: ja sinä saat nähdä jumalattomat hävitettävän.

Hoffe auf Jehovah und halte Seinen Weg, daß Er dich erhöhe, auf daß du das Land besitzest, und du wirst die Ausrottung der Ungerechten sehen.

35 Minä näin jumalattoman, sangen jalon ja valtiaan, joka levitti itsensä, ja vihotti niinkuin viheriäinen laakeripuu.

Den Ungerechten sah ich trotzig sich spreizen wie den grünen Urwaldsbaum.

36 Ja hän meni pois, ja katso ei hän enää ollut; ja minä kysyin häntä, ja ei häntä mistään löydetty.

Und man ging vorüber, und siehe, er war nicht mehr; und ich suchte nach ihm, und er ward nicht gefunden.

37 Ole viatoin, ja pidä sinus oikein; sillä senkaltaiset viimein menestyvät;

Habe Acht auf den Untadeligen und siehe den Redlichen, denn das Ende für den Mann ist Frieden.

38 Mutta väärät pitää ynnä hukkuman, ja jumalattomat pitää viimein hävitettämän.

Die Übertreter werden allesamt vernichtet. Das Ende der Ungerechten ist, daß sie ausgerottet werden.

39 Mutta Herra auttaa vanhurskaita: hän on heidän väkevyytensä tuskan ajalla.

Aber das Heil der Gerechten ist von Jehovah; Er ist ihre Stärke zur Zeit der Drangsal.

40 Ja Herra auttaa heitä ja päästää heitä: hän pelastaa heitä jumalattomista ja vapahtaa heitä; sillä he uskalsivat häneen.

Jehovah steht ihnen bei und befreit sie; Er befreit sie von den Ungerechten und rettet sie; denn sie verlassen sich auf Ihn.