Psalmien 37
1 Davidin Psalmi. Älä vihastu pahain tähden, ja älä kadehdi pahantekiöitä.
Von David. Entrüste dich nicht über die Bösen
2 Sillä niinkuin heinä he pian hakataan pois, ja lakastuvat niinkuin vihoittava ruoho.
denn schnell wie das Gras verwelken sie und verdorren wie grünender Rasen.
3 Toivo Herraan ja tee hyvää: asu maassa ja elätä itses vakuudella.
Vertrau auf den HERRN und tu das Gute, bleib wohnen im Lande und übe Redlichkeit
4 Iloitse Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämes halajaa.
und habe deine Lust am HERRN: so wird er dir geben, was dein Herz begehrt.
5 Anna ties Herran haltuun, ja toivo hänen päällensä; kyllä hän sen tekee.
Befiehl dem HERRN deine Wege und vertraue auf ihn: er wird’s wohl machen
6 Ja hän tuo edes vanhurskautes niinkuin valkeuden, ja oikeutes niinkuin puolipäivän.
und deine Gerechtigkeit strahlen lassen wie das Licht und dein Recht wie den hellen Mittag.
7 Tyydy Herraan, ja odota häntä: älä kiivoittele sitä, jonka tie menestyy ja sitä ihmistä, joka vääryyttä tekee.
Sei stille dem HERRN und harre auf ihn, entrüste dich nicht über den, der Glück hat bei seinem Tun, über den Mann, der Ränke übt!
8 Lakkaa vihasta ja hylkää tuimuus: älä niin vihastu, ettäs itsekin pahaa teet.
Steh ab vom Zorn und entsage dem Grimm, entrüste dich nicht: es führt nur zum Bösestun!
9 Sillä pahat hävitetään; mutta Herraa odottavaiset perivät maan.
Denn die Übeltäter werden ausgerottet, doch die da harren des HERRN, die werden das Land besitzen.
10 Vielä vähä hetki on, niin ei jumalatoin olekaan; ja kuin sinä katsot hänen siaansa, niin hän on poissa.
Nur noch ein Weilchen, so wird der Frevler nicht mehr sein, und siehst du dich um nach seiner Stätte, so ist er nicht mehr da;
11 Mutta siviät perivät maan, ja iloitsevat suuressa rauhassa.
die stillen Dulder aber werden das Land besitzen und sich freun an der Fülle des Friedens.
12 Jumalatoin uhkaa vanhurskasta, ja kiristelee hampaitansa hänen päällensä.
Böses sinnt der Frevler gegen den Gerechten und knirscht mit den Zähnen gegen ihn;
13 Mutta Herra nauraa häntä; sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.
der Allherr aber lacht über ihn, denn er sieht, daß sein Tag kommt.
14 Jumalattomat vetävät miekkansa ja jännittävät joutsensa, kukistaaksensa raadollista ja köyhää, ja teurastaaksensa hurskaita heidän teissänsä.
Die Frevler zücken das Schwert und spannen den Bogen, um den Dulder und Armen niederzustrecken und die redlich Wandelnden hinzumorden;
15 Mutta heidän miekkansa pitää käymän heidän sydämeensä; ja heidän joutsensa pitää särkymän.
doch ihr Schwert dringt ihnen ins eigne Herz, und ihre Bogen werden zerbrochen.
16 Se vähä, mikä vanhurskaalla on, on parempi kuin monen jumalattoman suuret tavarat.
Das geringe Gut des Gerechten ist besser als der Überfluß vieler Gottlosen;
17 Sillä jumalattoman käsivarsi pitää rikottaman; mutta Herra vahvistaa vanhurskaat.
denn die Arme der Gottlosen werden zerbrochen, die Gerechten aber stützt der HERR.
18 Herra tietää hurskasten päivät, ja heidän perimisensä pysyy ijankaikkisesti.
Der HERR kennt wohl die Tage der Frommen, und ihr Besitz ist für immer gesichert;
19 Ei he tule häpiään pahalla ajalla; ja nälkävuosina pitää heillä kyllä oleman.
sie werden nicht zuschanden in böser Zeit, nein, in den Tagen des Hungers werden sie satt.
20 Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset, ehkä he olisivat niinkuin ihana niitty, niin heidän pitää kuitenkin niinkuin savu katooman.
Dagegen die Gottlosen gehen zugrunde, und die Feinde des HERRN sind wie die Pracht der Auen: sie vergehen wie Rauch, sie vergehen!
21 Jumalatoin ottaa lainan ja ei maksa; mutta hurskas on laupias ja runsas.
Der Gottlose muß borgen und kann nicht zahlen, der Gerechte aber schenkt und gibt;
22 Sillä hänen siunattunsa perivät maan; mutta hänen kirottunsa pitää hävitettämän.
denn die vom HERRN Gesegneten erben das Land, aber die von ihm Verfluchten werden vernichtet.
23 Herralta senkaltaisen miehen vaellus hallitaan; ja hänen tiensä kelpaa hänelle.
Vom HERRN her werden die Schritte des Mannes gefestigt, und zwar wenn Gefallen er hat an seinem Wandel;
24 Jos hän lankee, niin ei häntä hyljätä; sillä Herra tukee hänen kätensä.
wenn er strauchelt, stürzt er nicht völlig nieder, denn der HERR stützt ihm die Hand.
25 Minä olin nuori, ja vanhennuin, ja en ikänä nähnyt vanhurskasta hyljätyksi, enkä hänen siemenensä kerjäävän leipää.
Ich bin jung gewesen und alt geworden, doch hab’ ich nie den Gerechten verlassen gesehn, noch seine Kinder betteln um Brot.
26 Hän on aina laupias, ja lainaa mielellänsä; ja hänen siemenensä on siunattu.
Allzeit kann er schenken und darleihn, und auch noch seine Kinder sind zum Segen.
27 Vältä pahaa, ja tee hyvää, ja pysy ijankaikkisesti.
Halte dich fern vom Bösen und tu das Gute, so wirst du für immer wohnen bleiben;
28 Sillä Herra rakastaa oikeutta, ja ei hylkää pyhiänsä: ne kätketään ijankaikkisesti; mutta jumalattomain siemen pitää hävitettämän.
Denn der HERR hat das Recht lieb und verläßt seine Frommen nicht: ewiglich werden sie behütet, doch der Gottlosen Nachwuchs wird ausgerottet.
29 Hurskaat perivät maan, ja asuvat siinä ijankaikkisesti.
Die Gerechten werden das Land besitzen und bleiben in ihm wohnen für immer.
30 Vanhurskaan suu puhuu viisautta, ja hänen kielensä opettaa oikeutta.
Des Gerechten Mund läßt Weisheit hören, und seine Zunge redet Recht;
31 Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessänsä; ja ei hänen askeleensa livisty.
das Gesetz seines Gottes wohnt ihm im Herzen, und seine Schritte wanken nicht.
32 Jumalatoin väijyy vanhurskasta, ja etsii häntä tappaaksensa;
Der Gottlose lauert dem Gerechten auf und sucht ihn ums Leben zu bringen;
33 Mutta ei Herra jätä häntä hänen käsiinsä, ja ei tuomitse häntä, koska hän tuomitaan.
doch der HERR läßt ihn nicht fallen in seine Hand und läßt ihn nicht verdammen vor Gericht.
34 Odota Herraa, ja kätke hänen tiensä, niin hän sinun korottaa, ettäs perit maan: ja sinä saat nähdä jumalattomat hävitettävän.
Harre des HERRN und halte dich an seinen Weg, so wird er dich erhöhn zum Besitz des Landes; an der Gottlosen Vernichtung wirst du deine Freude sehn.
35 Minä näin jumalattoman, sangen jalon ja valtiaan, joka levitti itsensä, ja vihotti niinkuin viheriäinen laakeripuu.
Ich hab’ einen Frevler gesehen, der trat gar trotzig auf und spreizte sich stolz wie ein grünender, ragender Baum;
36 Ja hän meni pois, ja katso ei hän enää ollut; ja minä kysyin häntä, ja ei häntä mistään löydetty.
doch als ich (wieder) vorüberging, da war er verschwunden, und als ich ihn suchte, war er nicht mehr zu finden.
37 Ole viatoin, ja pidä sinus oikein; sillä senkaltaiset viimein menestyvät;
Bleibe (also) fromm und halte dich recht, denn solchen wird es zuletzt wohl ergehn;
38 Mutta väärät pitää ynnä hukkuman, ja jumalattomat pitää viimein hävitettämän.
die Frevler aber werden allesamt vertilgt, und der Gottlosen Nachwuchs wird ausgerottet.
39 Mutta Herra auttaa vanhurskaita: hän on heidän väkevyytensä tuskan ajalla.
Die Hilfe der Gerechten kommt vom HERRN: er ist ihre Schutzwehr zur Zeit der Not;
40 Ja Herra auttaa heitä ja päästää heitä: hän pelastaa heitä jumalattomista ja vapahtaa heitä; sillä he uskalsivat häneen.
denn der HERR steht ihnen bei und rettet sie; er rettet sie von den Frevlern und bringt ihnen Hilfe, weil auf ihn sie ihr Vertrauen setzen.
