Psalmien 37

1 Davidin Psalmi. Älä vihastu pahain tähden, ja älä kadehdi pahantekiöitä.

Van David. Wees niet afgunstig op zondaars, En benijd de boosdoeners niet;

2 Sillä niinkuin heinä he pian hakataan pois, ja lakastuvat niinkuin vihoittava ruoho.

Want snel versmachten zij als gras, Verkwijnen als het groen gewas.

3 Toivo Herraan ja tee hyvää: asu maassa ja elätä itses vakuudella.

Vertrouw op Jahweh, doe enkel wat goed is, Blijf in het land en wees trouw;

4 Iloitse Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämes halajaa.

Dan zult gij uw vreugde in Jahweh vinden, En Hij schenkt u wat uw hart maar begeert.

5 Anna ties Herran haltuun, ja toivo hänen päällensä; kyllä hän sen tekee.

Laat Jahweh uw weg maar bestieren, Verlaat u op Hem: Hij zal hem banen;

6 Ja hän tuo edes vanhurskautes niinkuin valkeuden, ja oikeutes niinkuin puolipäivän.

Als de dageraad doet Hij uw gerechtigheid stralen, En als de middagzon uw recht.

7 Tyydy Herraan, ja odota häntä: älä kiivoittele sitä, jonka tie menestyy ja sitä ihmistä, joka vääryyttä tekee.

Berust in Jahweh, En blijf op Hem hopen. Benijd niet den man, wien het goed gaat, Ofschoon hij bedriegt.

8 Lakkaa vihasta ja hylkää tuimuus: älä niin vihastu, ettäs itsekin pahaa teet.

Word niet toornig en maak u niet boos, Wind u niet op: gij maakt het maar erger;

9 Sillä pahat hävitetään; mutta Herraa odottavaiset perivät maan.

Want de zondaars worden vernietigd, Maar die op Jahweh vertrouwen, bezitten het Land!

10 Vielä vähä hetki on, niin ei jumalatoin olekaan; ja kuin sinä katsot hänen siaansa, niin hän on poissa.

Een ogenblik maar: en de zondaar is er niet meer; Gij zoekt naar zijn plaats: hij is weg.

11 Mutta siviät perivät maan, ja iloitsevat suuressa rauhassa.

Maar de rechtschapenen bezitten het Land, En genieten een heerlijke vrede.

12 Jumalatoin uhkaa vanhurskasta, ja kiristelee hampaitansa hänen päällensä.

De zondaar belaagt den rechtvaardige, En knarst tegen hem op zijn tanden;

13 Mutta Herra nauraa häntä; sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.

Maar de Heer lacht hem uit, Want Hij ziet zijn Dag al nabij.

14 Jumalattomat vetävät miekkansa ja jännittävät joutsensa, kukistaaksensa raadollista ja köyhää, ja teurastaaksensa hurskaita heidän teissänsä.

De bozen trekken hun zwaard en spannen hun boog, Om ongelukkigen en armen te doden, en vromen te slachten;

15 Mutta heidän miekkansa pitää käymän heidän sydämeensä; ja heidän joutsensa pitää särkymän.

Maar het zwaard dringt in hun eigen hart, En hun bogen worden gebroken.

16 Se vähä, mikä vanhurskaalla on, on parempi kuin monen jumalattoman suuret tavarat.

Beter het weinige, dat de rechtvaardige heeft, Dan de geweldige rijkdom der bozen;

17 Sillä jumalattoman käsivarsi pitää rikottaman; mutta Herra vahvistaa vanhurskaat.

Want de arm der bozen wordt gebroken, Maar voor de rechtvaardigen is Jahweh een stut.

18 Herra tietää hurskasten päivät, ja heidän perimisensä pysyy ijankaikkisesti.

Jahweh zorgt voor de dagen der vromen, En hun erfdeel blijft eeuwig bijeen;

19 Ei he tule häpiään pahalla ajalla; ja nälkävuosina pitää heillä kyllä oleman.

Ze staan niet verlegen in tijden van rampspoed, Maar worden verzadigd bij hongersnood.

20 Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset, ehkä he olisivat niinkuin ihana niitty, niin heidän pitää kuitenkin niinkuin savu katooman.

Maar de goddelozen gaan zeker te gronde, En hun kinderen bedelen om brood; Jahweh’s vijanden vergaan als de glorie der velden, En verdwijnen als rook.

21 Jumalatoin ottaa lainan ja ei maksa; mutta hurskas on laupias ja runsas.

De boze moet lenen, en kan niet betalen, De gerechte kan mild zijn en geven;

22 Sillä hänen siunattunsa perivät maan; mutta hänen kirottunsa pitää hävitettämän.

Want wien Hij zegent, bezit het Land, Maar wien Hij vervloekt, wordt vernietigd.

23 Herralta senkaltaisen miehen vaellus hallitaan; ja hänen tiensä kelpaa hänelle.

Jahweh leidt de schreden der mensen, Hij richt overeind, wiens gedrag Hem behaagt;

24 Jos hän lankee, niin ei häntä hyljätä; sillä Herra tukee hänen kätensä.

En mocht hij al wankelen, toch zal hij niet vallen, Want Jahweh houdt hem bij de hand.

25 Minä olin nuori, ja vanhennuin, ja en ikänä nähnyt vanhurskasta hyljätyksi, enkä hänen siemenensä kerjäävän leipää.

Ik was jong, en nu ben ik oud: Maar nooit heb ik een vrome verlaten gezien;

26 Hän on aina laupias, ja lainaa mielellänsä; ja hänen siemenensä on siunattu.

Steeds kan hij nog mild zijn en aan anderen lenen, Zijn nageslacht tot zegen zijn.

27 Vältä pahaa, ja tee hyvää, ja pysy ijankaikkisesti.

Houd u ver van het kwaad, en doe enkel wat goed is, Dan woont gij veilig voor eeuwig;

28 Sillä Herra rakastaa oikeutta, ja ei hylkää pyhiänsä: ne kätketään ijankaikkisesti; mutta jumalattomain siemen pitää hävitettämän.

Want Jahweh heeft de gerechtigheid lief, En nimmer verlaat Hij zijn vromen. De bozen worden voor eeuwig vernietigd, En het geslacht van de zondaars vergaat;

29 Hurskaat perivät maan, ja asuvat siinä ijankaikkisesti.

Maar de rechtvaardigen bezitten het Land, En blijven er altijd in wonen.

30 Vanhurskaan suu puhuu viisautta, ja hänen kielensä opettaa oikeutta.

De mond van den rechtvaardige verkondigt de wijsheid, En zijn tong spreekt wat recht is.

31 Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessänsä; ja ei hänen askeleensa livisty.

Hij draagt de Wet van zijn God in zijn hart; Nooit wankelen zijn schreden.

32 Jumalatoin väijyy vanhurskasta, ja etsii häntä tappaaksensa;

De boze loert op den vrome, En zoekt hem te doden;

33 Mutta ei Herra jätä häntä hänen käsiinsä, ja ei tuomitse häntä, koska hän tuomitaan.

Maar Jahweh laat hem niet in zijn macht, En duldt geen veroordeling, als men hem richt.

34 Odota Herraa, ja kätke hänen tiensä, niin hän sinun korottaa, ettäs perit maan: ja sinä saat nähdä jumalattomat hävitettävän.

Blijf op Jahweh vertrouwen, En bewandel zijn wegen; Dan stelt Hij u in het bezit van het Land, En zult gij de verdelging der zondaars aanschouwen.

35 Minä näin jumalattoman, sangen jalon ja valtiaan, joka levitti itsensä, ja vihotti niinkuin viheriäinen laakeripuu.

Ik heb een zondaar gezien in zijn vermetele trots, Hoog als een Libanon-ceder;

36 Ja hän meni pois, ja katso ei hän enää ollut; ja minä kysyin häntä, ja ei häntä mistään löydetty.

Ik ging voorbij: zie, hij was er niet meer; Ik zocht hem, hij was niet te vinden.

37 Ole viatoin, ja pidä sinus oikein; sillä senkaltaiset viimein menestyvät;

Geef acht op den vrome en let op den brave: Het kroost van dien man leeft in vrede;

38 Mutta väärät pitää ynnä hukkuman, ja jumalattomat pitää viimein hävitettämän.

Maar de zondaars gaan allen te gronde, De kinderen der bozen worden vernietigd.

39 Mutta Herra auttaa vanhurskaita: hän on heidän väkevyytensä tuskan ajalla.

Jahweh is het heil van de vromen, Hun toevlucht in tijden van nood;

40 Ja Herra auttaa heitä ja päästää heitä: hän pelastaa heitä jumalattomista ja vapahtaa heitä; sillä he uskalsivat häneen.

Jahweh helpt en beschermt hen tegen de bozen, Hij redt hen, als ze vluchten tot Hem!