Psalmien 35
1 Davidin Psalmi. Riitele, Herra, riitaveljeini kanssa: sodi vihollisiani vastaan.
Por David. Contend, Yahweh, com aqueles que lutam comigo. Lutar contra aqueles que lutam contra mim.
2 Tempaa kilpi ja keihäs, ja nouse minua auttamaan.
Pegue o escudo e o buckler, e defender a minha ajuda.
3 Sivalla ase ja suojele minua sortajiani vastaan: sano sielulleni: minä olen apus.
Brandish a lança e bloquear aqueles que me perseguem. Diga a minha alma: “Eu sou a sua salvação”.
4 Häpiään ja pilkkaan tulkoon kaikki, jotka sieluani väijyvät: palatkoon takaperin ja nauruksi tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.
Que aqueles que buscam minha alma se decepcionem e sejam levados à desonra. Que aqueles que conspiram para minha ruína voltem atrás e fiquem confundidos.
5 Olkoon he niinkuin akanat tuulessa; ja Herran enkeli sysätköön heitä pois.
Deixe-os ser como palha antes do vento, O anjo de Yahweh os conduz.
6 Heidän tiensä olkaan pimiä ja niljakas; ja Herran enkeli vainotkoon heitä.
Que o caminho deles seja escuro e escorregadio, O anjo de Yahweh os persegue.
7 Sillä he ovat ilman syytä verkkonsa virittäneet minua kadottaaksensa, ja ilman syytä ovat sielulleni kaivaneet haudan.
Pois sem causa eles esconderam sua rede em um poço para mim. Sem causa eles cavaram um poço para minha alma.
8 Tulkoon hänelle vaiva, jota ei hän tiedä, ja verkko, jonka hän viritti, käsittäköön hänen: siihen hän langetkoon.
Deixe a destruição vir sobre ele de surpresa. Deixe que sua rede que ele mesmo escondeu se pegue. Deixe-o cair nessa destruição.
9 Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa ja riemuitkaan hänen avustansa.
Minha alma estará alegre em Yahweh. Ele se regozijará com sua salvação.
10 Kaikki minun luuni sanokaan: Herra, kuka on sinun vertaises? sinä joka päästät nöyrän väkevämmän käsistä, raadollisen ja köyhän raatelialtansa.
Todos os meus ossos dirão: “Yahweh, que é como você, que livra os pobres dele que é forte demais para ele; sim, os pobres e os necessitados daquele que o rouba”...
11 Väärät todistajat astuvat edes, jotka minua niihin soimaavat, joista en mitään tiedä.
Unrighteous testemunhas se levantam. Eles me perguntam sobre coisas que eu não sei.
12 He tekevät minulle pahaa hyvästä, minulle mielikarvaudeksi.
Eles me recompensam o mal pelo bem, para o luto da minha alma.
13 Mutta minä, kuin he sairastivat, puin säkin päälleni, vaivasin itsiäni paastolla, ja rukoilin sydämestäni;
Mas quanto a mim, quando eles estavam doentes, minha roupa era de saco. Eu afligi minha alma com o jejum. Minha oração voltou para o meu próprio seio.
14 Minä käytin itseni kuin he olisivat olleet minun ystäväni ja veljeni: niinkuin se joka äitiänsä murehtii, kävin minä kumarruksissa murhevaatteissa.
Eu me comportei como se tivesse sido meu amigo ou meu irmão. Eu me curvo de luto, como quem chora sua mãe.
15 Mutta he iloitsevat minun vahingostani ja kokoontuvat: ontuvat myös kokoovat heitänsä havaitsematta minua vastaan, he repivät ja ei lakkaa.
Mas, na minha adversidade, eles se regozijaram e se reuniram. Os atacantes se reuniram contra mim, e eu não sabia disso. Eles se rasgaram em mim e não pararam.
16 Ulkokullattuin seassa, jotka leipäkyrsänkin tähden pilkkaavat, kiristävät he hampaitansa minun päälleni.
Como os zombadores profanos em festas, eles rangeram os dentes para mim.
17 Herra, kuinka kauvan sinä tätä katselet? Päästä siis sieluni heidän hävityksestänsä, ja yksinäiseni nuorista jalopeuroista.
Senhor, por quanto tempo você vai ficar de olho? Resgatar minha alma de sua destruição, minha preciosa vida dos leões.
18 Minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa; paljon kansan keskellä minä sinua ylistän.
Agradeço-lhes na grande assembléia. Eu o louvarei entre muitas pessoas.
19 Älä salli niiden iloita minusta, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, eli silmää iskeä, jotka minua ilman syytä vihaavat.
Não deixe que aqueles que são meus inimigos se regozijem injustamente por mim; nem deixar piscar os olhos àqueles que me odeiam sem uma causa.
20 Sillä ei he puhu ystävällisesti, vaan etsivät vääriä syitä hiljaisia vastaan maan päällä,
Pois eles não falam de paz, mas eles inventam palavras enganosas contra aqueles que estão quietos na terra.
21 Ja levittävät kitansa avaralta minua vastaan, ja sanovat: niin, niin: sen me mielellämme näemme.
Sim, eles abriram bem sua boca contra mim. Eles disseram: “Aha! Aha! Nosso olho já viu”!
22 Herra, sinä sen myös näet, älä siis vaiti ole: Herra, älä kaukana ole minusta.
Você já viu, Yahweh. Não fique calado. Senhor, não esteja longe de mim.
23 Herää ja nouse katsomaan minun oikeuttani ja asiatani, minun Jumalani ja Herrani.
Acorde! Levantem-se para me defender, meu Deus! Meu Senhor, contenda por mim!
24 Herra minun Jumalani, tuomitse minua vanhurskautes jälkeen, ettei he riemuitsisi minusta.
Vindicar-me, Yahweh meu Deus, de acordo com sua justiça. Não os deixe se vangloriarem de mim.
25 Älä salli heidän sydämissänsä sanoa: niin, niin me tahdomme; ja älä anna heidän sanoa: me olemme hänen nielleet.
Não os deixe dizer em seu coração: “Aha! É assim que queremos”! Não os deixe dizer: “Nós o engolimos”!
26 Häväistäköön ja nauruksi joutukoon kaikki, jotka onnettomuudestani iloitsevat: puetettakoon häpiällä ja pilkalla, jotka itsiänsä minusta kerskaavat.
Que fiquem decepcionados e confundidos juntos que se regozijam com minha calamidade. Que eles se vistam de vergonha e desonra que se engrandeçam contra mim.
27 Iloitkaan ja riemuitkaan, jotka minun vanhurskauttani rakastavat, ja sanokaan aina: Herra olkoon suuresti kiitetty, joka suo palveliallensa rauhan.
Que aqueles que favorecem minha causa justa gritem de alegria e se alegrem. Sim, deixe-os dizer continuamente: “Que Yahweh seja ampliado”, que tem prazer na prosperidade de seu servo”!
28 Ja minun kieleni puhuu sinun vanhurskauttas, ja kiittää sinua joka päivä.
Minha língua falará de sua justiça e de seus louvores o dia todo.
