Psalmien 35
1 Davidin Psalmi. Riitele, Herra, riitaveljeini kanssa: sodi vihollisiani vastaan.
[A Psalm] of David. Plead [my cause], O LORD, with them that strive with me: fight against them that fight against me.
2 Tempaa kilpi ja keihäs, ja nouse minua auttamaan.
Take hold of shield and buckler, and stand up for my help.
3 Sivalla ase ja suojele minua sortajiani vastaan: sano sielulleni: minä olen apus.
Draw out also the spear, and stop [the way] against them that persecute me: say to my soul, I [am] thy salvation.
4 Häpiään ja pilkkaan tulkoon kaikki, jotka sieluani väijyvät: palatkoon takaperin ja nauruksi tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.
Let them be confounded and put to shame that seek after my soul: let them be turned back and brought to confusion that devise my hurt.
5 Olkoon he niinkuin akanat tuulessa; ja Herran enkeli sysätköön heitä pois.
Let them be as chaff before the wind: and let the angel of the LORD chase [them].
6 Heidän tiensä olkaan pimiä ja niljakas; ja Herran enkeli vainotkoon heitä.
Let their way be dark and slippery: and let the angel of the LORD persecute them.
7 Sillä he ovat ilman syytä verkkonsa virittäneet minua kadottaaksensa, ja ilman syytä ovat sielulleni kaivaneet haudan.
For without cause they have hid for me their net [in] a pit, [which] without cause they have digged for my soul.
8 Tulkoon hänelle vaiva, jota ei hän tiedä, ja verkko, jonka hän viritti, käsittäköön hänen: siihen hän langetkoon.
Let destruction come upon him at unawares; and let his net that he hath hid catch himself: into that very destruction let him fall.
9 Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa ja riemuitkaan hänen avustansa.
And my soul shall be joyful in the LORD: it shall rejoice in his salvation.
10 Kaikki minun luuni sanokaan: Herra, kuka on sinun vertaises? sinä joka päästät nöyrän väkevämmän käsistä, raadollisen ja köyhän raatelialtansa.
All my bones shall say, LORD, who [is] like thee, who deliverest the poor from him that is too strong for him, even the poor and the needy from him that spoileth him?
11 Väärät todistajat astuvat edes, jotka minua niihin soimaavat, joista en mitään tiedä.
False witnesses arose; they laid to my charge [things] that I knew not.
12 He tekevät minulle pahaa hyvästä, minulle mielikarvaudeksi.
They rewarded me evil for good [to] the spoiling of my soul.
13 Mutta minä, kuin he sairastivat, puin säkin päälleni, vaivasin itsiäni paastolla, ja rukoilin sydämestäni;
But as for me, when they were sick, my clothing [was] sackcloth: I humbled my soul with fasting; and my prayer returned into my own bosom.
14 Minä käytin itseni kuin he olisivat olleet minun ystäväni ja veljeni: niinkuin se joka äitiänsä murehtii, kävin minä kumarruksissa murhevaatteissa.
I behaved myself as though [he had been] my friend [or] brother: I bowed down heavily, as one that mourneth [for his] mother.
15 Mutta he iloitsevat minun vahingostani ja kokoontuvat: ontuvat myös kokoovat heitänsä havaitsematta minua vastaan, he repivät ja ei lakkaa.
But in my adversity they rejoiced, and assembled themselves: [yes], the abjects assembled themselves against me, and I knew [it] not; they did tear [me], and ceased not:
16 Ulkokullattuin seassa, jotka leipäkyrsänkin tähden pilkkaavat, kiristävät he hampaitansa minun päälleni.
With hypocritical mockers in feasts, they gnashed upon me with their teeth.
17 Herra, kuinka kauvan sinä tätä katselet? Päästä siis sieluni heidän hävityksestänsä, ja yksinäiseni nuorista jalopeuroista.
LORD, how long wilt thou look on? rescue my soul from their destructions, my darling from the lions.
18 Minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa; paljon kansan keskellä minä sinua ylistän.
I will give thee thanks in the great congregation: I will praise thee among many people.
19 Älä salli niiden iloita minusta, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, eli silmää iskeä, jotka minua ilman syytä vihaavat.
Let not them that are my enemies wrongfully rejoice over me: [neither] let them wink with the eye that hate me without a cause.
20 Sillä ei he puhu ystävällisesti, vaan etsivät vääriä syitä hiljaisia vastaan maan päällä,
For they speak not peace: but they devise deceitful matters against [them that are] quiet in the land.
21 Ja levittävät kitansa avaralta minua vastaan, ja sanovat: niin, niin: sen me mielellämme näemme.
Yes, they opened their mouth wide against me, [and] said, Aha, aha, our eye hath seen [it].
22 Herra, sinä sen myös näet, älä siis vaiti ole: Herra, älä kaukana ole minusta.
[This] thou hast seen, O LORD: keep not silence: O LORD, be not far from me.
23 Herää ja nouse katsomaan minun oikeuttani ja asiatani, minun Jumalani ja Herrani.
Stir up thyself, and awake to my judgment, [even] to my cause, my God and my LORD.
24 Herra minun Jumalani, tuomitse minua vanhurskautes jälkeen, ettei he riemuitsisi minusta.
Judge me, O LORD my God, according to thy righteousness; and let them not rejoice over me.
25 Älä salli heidän sydämissänsä sanoa: niin, niin me tahdomme; ja älä anna heidän sanoa: me olemme hänen nielleet.
Let them not say in their hearts, Ah, so would we have it: let them not say, We have swallowed him up.
26 Häväistäköön ja nauruksi joutukoon kaikki, jotka onnettomuudestani iloitsevat: puetettakoon häpiällä ja pilkalla, jotka itsiänsä minusta kerskaavat.
Let them be ashamed and brought to confusion together that rejoice at my hurt: let them be clothed with shame and dishonor that magnify [themselves] against me.
27 Iloitkaan ja riemuitkaan, jotka minun vanhurskauttani rakastavat, ja sanokaan aina: Herra olkoon suuresti kiitetty, joka suo palveliallensa rauhan.
Let them shout for joy, and be glad, that favor my righteous cause: yes, let them say continually, Let the LORD be magnified, who hath pleasure in the prosperity of his servant.
28 Ja minun kieleni puhuu sinun vanhurskauttas, ja kiittää sinua joka päivä.
And my tongue shall speak of thy righteousness [and] of thy praise all the day long.
