Psalmien 35
1 Davidin Psalmi. Riitele, Herra, riitaveljeini kanssa: sodi vihollisiani vastaan.
For David himself. Judge thou, O Lord, them that wrong me: overthrow them that fight against me.
2 Tempaa kilpi ja keihäs, ja nouse minua auttamaan.
Take hold of arms and shield: and rise up to help me.
3 Sivalla ase ja suojele minua sortajiani vastaan: sano sielulleni: minä olen apus.
Bring out the sword, and shut up the way against them that persecute me: say to my soul: I am thy salvation.
4 Häpiään ja pilkkaan tulkoon kaikki, jotka sieluani väijyvät: palatkoon takaperin ja nauruksi tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.
Let them be confounded and ashamed that seek after my soul. Let them be turned back and be confounded that devise against me.
5 Olkoon he niinkuin akanat tuulessa; ja Herran enkeli sysätköön heitä pois.
Let them become as dust before the wind: and let the angel of the Lord straiten them.
6 Heidän tiensä olkaan pimiä ja niljakas; ja Herran enkeli vainotkoon heitä.
Let their way become dark and slippery; and let the angel of the Lord pursue them.
7 Sillä he ovat ilman syytä verkkonsa virittäneet minua kadottaaksensa, ja ilman syytä ovat sielulleni kaivaneet haudan.
For without cause they have hidden their net for me unto destruction: without cause they have upbraided my soul.
8 Tulkoon hänelle vaiva, jota ei hän tiedä, ja verkko, jonka hän viritti, käsittäköön hänen: siihen hän langetkoon.
Let the snare which he knoweth not come upon him: and let the net which he hath hidden catch him: and let the net which he hath hidden catch him: and into that very snare let them fall.
9 Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa ja riemuitkaan hänen avustansa.
But my soul shall rejoice in the Lord; and shall be delighted in his salvation.
10 Kaikki minun luuni sanokaan: Herra, kuka on sinun vertaises? sinä joka päästät nöyrän väkevämmän käsistä, raadollisen ja köyhän raatelialtansa.
All my bones shall say: Lord, who is like to thee? Who deliverest the poor from the hand of them that are stronger than he; the needy and the poor from them that strip him.
11 Väärät todistajat astuvat edes, jotka minua niihin soimaavat, joista en mitään tiedä.
Unjust witnesses rising up have asked me things I knew not.
12 He tekevät minulle pahaa hyvästä, minulle mielikarvaudeksi.
They repaid me evil for good: to the depriving me of my soul.
13 Mutta minä, kuin he sairastivat, puin säkin päälleni, vaivasin itsiäni paastolla, ja rukoilin sydämestäni;
But as for me, when they were troublesome to me, I was clothed with haircloth. I humbled my soul with fasting; and my prayer shall be turned into my bosom.
14 Minä käytin itseni kuin he olisivat olleet minun ystäväni ja veljeni: niinkuin se joka äitiänsä murehtii, kävin minä kumarruksissa murhevaatteissa.
As a neighbour and as an own brother, so did I please: as one mourning and sorrowful so was I humbled.
15 Mutta he iloitsevat minun vahingostani ja kokoontuvat: ontuvat myös kokoovat heitänsä havaitsematta minua vastaan, he repivät ja ei lakkaa.
But they rejoiced against me, and came together: scourges were gathered together upon me, and I knew not.
16 Ulkokullattuin seassa, jotka leipäkyrsänkin tähden pilkkaavat, kiristävät he hampaitansa minun päälleni.
They were separated, and repented not: they tempted me, they scoffed at me with scorn: they gnashed upon me with their teeth.
17 Herra, kuinka kauvan sinä tätä katselet? Päästä siis sieluni heidän hävityksestänsä, ja yksinäiseni nuorista jalopeuroista.
Lord, when wilt thou look upon me? rescue thou soul from their malice: my only one from the lions.
18 Minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa; paljon kansan keskellä minä sinua ylistän.
I will give thanks to thee in a great church; I will praise thee in a strong people.
19 Älä salli niiden iloita minusta, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, eli silmää iskeä, jotka minua ilman syytä vihaavat.
Let not them that are my enemies wrongfully rejoice over me: who have hated me without cause, and wink with the eyes.
20 Sillä ei he puhu ystävällisesti, vaan etsivät vääriä syitä hiljaisia vastaan maan päällä,
For they spoke indeed peaceably to me; and speaking in the anger of the earth they devised guile.
21 Ja levittävät kitansa avaralta minua vastaan, ja sanovat: niin, niin: sen me mielellämme näemme.
And they opened their mouth wide against me; they said: Well done, well done, our eyes have seen it.
22 Herra, sinä sen myös näet, älä siis vaiti ole: Herra, älä kaukana ole minusta.
Thou hast seen, O Lord, be not thou silent: O Lord, depart not from me.
23 Herää ja nouse katsomaan minun oikeuttani ja asiatani, minun Jumalani ja Herrani.
Arise, and be attentive to my judgment: to my cause, my God, and my Lord.
24 Herra minun Jumalani, tuomitse minua vanhurskautes jälkeen, ettei he riemuitsisi minusta.
Judge me, O Lord my God according to thy justice, and let them not rejoice over me.
25 Älä salli heidän sydämissänsä sanoa: niin, niin me tahdomme; ja älä anna heidän sanoa: me olemme hänen nielleet.
Let them not say in their hearts: It is well, it is well, to our mind: neither let them say: We have swallowed him up.
26 Häväistäköön ja nauruksi joutukoon kaikki, jotka onnettomuudestani iloitsevat: puetettakoon häpiällä ja pilkalla, jotka itsiänsä minusta kerskaavat.
Let them blush: and be ashamed together, who rejoice at my evils. Let them be clothed with confusion and shame, who speak great things against me.
27 Iloitkaan ja riemuitkaan, jotka minun vanhurskauttani rakastavat, ja sanokaan aina: Herra olkoon suuresti kiitetty, joka suo palveliallensa rauhan.
Let them rejoice and be glad, who are well pleased with my justice, and let them say always: The Lord be magnified, who delights in the peace of his servant.
28 Ja minun kieleni puhuu sinun vanhurskauttas, ja kiittää sinua joka päivä.
Any my tongue shall meditate thy justice, thy praise all the day long.
