Psalmien 34
1 Davidin Psalmi, koska hän muotonsa muutti Abimelekin edessä, joka hänen ajoi pois tyköänsä ja hän meni pois. Minä kiitän Herraa aina: hänen kiitoksensa on alati minun suussani.
Pesem Davidova, ko je bil izpremenil lice svoje pred Abimelekom, in je bil odšel, ker ga je on podil. Blagoslavljal bodem Gospoda vsak čas; vedno bode hvala njegova v ustih mojih.
2 Minun sieluni kerskaa Herrassa, että raadolliset sen kuulevat ja iloitsevat.
V Gospodu se bode ponašala duša moja; čuli bodejo krotki ter se veselili;
3 Ylistäkäät Herraa minun kanssani, ja korottakaamme ynnä hänen nimeänsä.
Poveličujte Gospoda z menoj, in vkup povišujmo ime njegovo.
4 Kuin minä Herraa etsin, kuuli hän minun rukoukseni, ja pelasti minun kaikista vavistuksistani.
Iskal sem Gospoda in uslišal me je, in iz vseh strahov mojih me je rešil.
5 Jotka häntä katsovat, ne valaistaan: heidän kasvonsa ei tule häpiään.
Kateri gledajo vanj in pritekajo, obličja njih naj se ne osramoté, govoré naj:
6 Kuin raadollinen huusi, kuuli Herra häntä, ja autti hänen kaikista tuskistansa.
Ta ubogi je klical, in Gospod je uslišal; in rešil ga je iz vseh stisek njegovih.
7 Herran enkeli piirittää niitä, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heitä.
Šatorišče stavijo angeli Gospodovi okrog njih, kateri se ga bojé, in otme jih.
8 Maistakaat ja katsokaat, kuinka Herra on suloinen: autuas on se, joka häneen turvaa.
Pokusite in vidite, da je dober Gospod; blagor možu, kateri pribega k njemu.
9 Peljätkään Herraa kaikki hänen pyhänsä; sillä jotka häntä pelkäävät, ei niiltä mitään puutu.
Bojte se Gospoda, svetniki njegovi, ker stradanja ni njim, ki se ga bojé.
10 Nuorten jalopeurain pitää tarvitseman ja isooman; mutta jotka Herraa etsivät, ei heiltä mitään hyvää puutu.
Mladi levi beračijo in stradajo; kateri pa iščejo Gospoda, ne pogrešajo nobenega blaga.
11 Tulkaat tänne, lapset, kuulkaat minua: Herran pelvon minä teille opetan.
Dejte, sinovi, poslušajte me: strah Gospodov vas bodem učil.
12 Kuka on, joka (hyvää) elämää pyytää? ja pitäis mielellänsä hyviä päiviä?
Kdo je ón mož, kateri se veseli življenja, ljubi dní, rad uživa dobro?
13 Varjele kieles pahuudesta, ja huules vilppiä puhumasta.
Varuj jezik svoj hudega, in ustne tvoje naj ne govoré zvijače.
14 Lakkaa pahasta ja tee hyvää: etsi rauhaa ja noutele häntä.
Umikaj se hudemu in delaj dobro; išči mirú in hodi za njim.
15 Herran silmät katsovat vanhurskaita, ja hänen korvansa heidän huutoansa.
Oči Gospodove pazijo na pravične, in ušesa njegova na njih vpitje.
16 Mutta Herran kasvot ovat pahointekiöitä vastaan, hukuttamaan maasta heidän muistoansa.
Srdito pa je njim, ki delajo hudo, obličje Gospodovo, da iztrebi sè zemlje njihov spomin.
17 Kuin (vanhurskaat) huutavat, niin Herra kuulee, ja pelastaa heitä kaikista heidän tuskistansa.
Ko kličejo, sliši jih Gospod, in jih iz vseh njih stisek otima.
18 Herra on juuri läsnä niitä, joilla on murheellinen sydän, ja auttaa niitä, joilla on surkia mieli.
Blizu je Gospod pobitim v srci; in potrte v duhu rešuje.
19 Vanhurskaalle tapahtuu paljo pahaa; mutta Herra hänen niistä kaikista päästää.
Mnoge so pravičnega nadloge, ali iz njih vseh ga reši Gospod:
20 Hän kätkee kaikki hänen luunsa, ettei yhtäkään niistä murreta.
Vse kosti njegovo ohrani, ena izmed njih se ne zlomi.
21 Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne hukutetaan.
Krivične pa zadeva sè smrtjo nadloga, in kateri sovražijo pravičnega, pogubé se.
22 Herra lunastaa palveliansa sielut; ja kaikki, jotka häneen toivovat, ei pidä hukkuman.
Gospod otima dušo hlapcev svojih, in ne pogubi se nobeden, ki pribega k njemu.
