Psalmien 34
1 Davidin Psalmi, koska hän muotonsa muutti Abimelekin edessä, joka hänen ajoi pois tyköänsä ja hän meni pois. Minä kiitän Herraa aina: hänen kiitoksensa on alati minun suussani.
Louvarei ao Senhor em todo o tempo: o seu louvor estará continuamente na minha boca.
2 Minun sieluni kerskaa Herrassa, että raadolliset sen kuulevat ja iloitsevat.
A minha alma se glóriará no Senhor: os mansos o ouvirão e se alegrarão.
3 Ylistäkäät Herraa minun kanssani, ja korottakaamme ynnä hänen nimeänsä.
Engrandecei ao Senhor comigo; e juntos exaltemos o seu nome.
4 Kuin minä Herraa etsin, kuuli hän minun rukoukseni, ja pelasti minun kaikista vavistuksistani.
Busquei ao Senhor, e ele me respondeu: livrou-me de todos os meus temores.
5 Jotka häntä katsovat, ne valaistaan: heidän kasvonsa ei tule häpiään.
Olharam para ele, e foram iluminados; e os seus rostos não ficaram confundidos.
6 Kuin raadollinen huusi, kuuli Herra häntä, ja autti hänen kaikista tuskistansa.
Clamou este pobre, e o Senhor o ouviu, e o salvou de todas as suas angústias.
7 Herran enkeli piirittää niitä, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heitä.
O anjo do Senhor acampa-se em redor dos que o temem, e os livra.
8 Maistakaat ja katsokaat, kuinka Herra on suloinen: autuas on se, joka häneen turvaa.
Provai, e vede que o Senhor é bom; bem-aventurado o homem que nele confia.
9 Peljätkään Herraa kaikki hänen pyhänsä; sillä jotka häntä pelkäävät, ei niiltä mitään puutu.
Temei ao Senhor, vós, os seus santos, pois não tem falta alguma aqueles que o temem.
10 Nuorten jalopeurain pitää tarvitseman ja isooman; mutta jotka Herraa etsivät, ei heiltä mitään hyvää puutu.
Os filhos dos leões necessitam e sofrem fome, mas aqueles que temem ao Senhor não tem falta de coisa alguma.
11 Tulkaat tänne, lapset, kuulkaat minua: Herran pelvon minä teille opetan.
Vinde, meninos, ouvi-me: eu vos ensinarei o temor do Senhor.
12 Kuka on, joka (hyvää) elämää pyytää? ja pitäis mielellänsä hyviä päiviä?
Quem é o homem que deseja a vida, que quer largos dias para ver o bem?
13 Varjele kieles pahuudesta, ja huules vilppiä puhumasta.
Guarda a tua língua do mal, e os teus lábios de falarem o engano.
14 Lakkaa pahasta ja tee hyvää: etsi rauhaa ja noutele häntä.
Aparta-te do mal, e faze o bem: procura a paz, e segue-a.
15 Herran silmät katsovat vanhurskaita, ja hänen korvansa heidän huutoansa.
Os olhos do Senhor estão sobre os justos, e os seus ouvidos atentos ao seu clamor.
16 Mutta Herran kasvot ovat pahointekiöitä vastaan, hukuttamaan maasta heidän muistoansa.
A face do Senhor está contra os que fazem o mal, para desarreigar da terra a memória deles.
17 Kuin (vanhurskaat) huutavat, niin Herra kuulee, ja pelastaa heitä kaikista heidän tuskistansa.
Os justos clamam, e o Senhor os ouve, e os livra de todas as suas angústias.
18 Herra on juuri läsnä niitä, joilla on murheellinen sydän, ja auttaa niitä, joilla on surkia mieli.
Perto está o Senhor dos que tem o coração quebrantado, e salva os contritos de espírito.
19 Vanhurskaalle tapahtuu paljo pahaa; mutta Herra hänen niistä kaikista päästää.
Muitas são as aflições do justo, mas o Senhor o livra de todas.
20 Hän kätkee kaikki hänen luunsa, ettei yhtäkään niistä murreta.
Ele lhe guarda todos os seus ossos; nem sequer um deles se quebra.
21 Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne hukutetaan.
A malícia matará o ímpio, e os que aborrecem o justo serão desolados.
22 Herra lunastaa palveliansa sielut; ja kaikki, jotka häneen toivovat, ei pidä hukkuman.
O Senhor resgata a alma dos seus servos, e nenhum dos que nele confiam será desolado.
