Psalmien 34
1 Davidin Psalmi, koska hän muotonsa muutti Abimelekin edessä, joka hänen ajoi pois tyköänsä ja hän meni pois. Minä kiitän Herraa aina: hänen kiitoksensa on alati minun suussani.
Av David, då han gjorde seg galen hjå Abimelek, so han jaga honom av, og han gjekk burt. Eg vil lova Herren alle tider, hans pris skal stendigt vera i min munn.
2 Minun sieluni kerskaa Herrassa, että raadolliset sen kuulevat ja iloitsevat.
Mi sjæl skal rosa seg av Herren; dei spaklyndte skal høyra det og gleda seg.
3 Ylistäkäät Herraa minun kanssani, ja korottakaamme ynnä hänen nimeänsä.
Lova Herren storleg med meg, og lat oss saman upphøgja hans namn!
4 Kuin minä Herraa etsin, kuuli hän minun rukoukseni, ja pelasti minun kaikista vavistuksistani.
Eg søkte Herren, og han svara meg og fria meg frå alle mine rædslor.
5 Jotka häntä katsovat, ne valaistaan: heidän kasvonsa ei tule häpiään.
Dei som skoda upp til honom, lyste av gleda, og deira andlit turvte aldri blygjast.
6 Kuin raadollinen huusi, kuuli Herra häntä, ja autti hänen kaikista tuskistansa.
Her er ein arming som ropa, og Herren høyrde og frelste honom frå alle hans trengslor.
7 Herran enkeli piirittää niitä, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heitä.
Herrens englar lægrar seg rundt ikring deim som ottast honom, og han friar deim ut.
8 Maistakaat ja katsokaat, kuinka Herra on suloinen: autuas on se, joka häneen turvaa.
Smaka og sjå at Herren er god! Sæl er den mann som flyr til honom.
9 Peljätkään Herraa kaikki hänen pyhänsä; sillä jotka häntä pelkäävät, ei niiltä mitään puutu.
Ottast Herren, de hans heilage, for inkje vantar dei som ottast honom.
10 Nuorten jalopeurain pitää tarvitseman ja isooman; mutta jotka Herraa etsivät, ei heiltä mitään hyvää puutu.
Unge løvor lid naud og svelt, men dei som søkjer Herren, deim vantar det inkje godt.
11 Tulkaat tänne, lapset, kuulkaat minua: Herran pelvon minä teille opetan.
Kom born, høyr meg! Eg vil læra dykk otte for Herren.
12 Kuka on, joka (hyvää) elämää pyytää? ja pitäis mielellänsä hyviä päiviä?
Kven er den mann som hev lyst til liv, som ynskjer seg dagar til å sjå lukka?
13 Varjele kieles pahuudesta, ja huules vilppiä puhumasta.
Vakta di tunga frå det som vondt er, og lippor for svikfull tale!
14 Lakkaa pahasta ja tee hyvää: etsi rauhaa ja noutele häntä.
Vik burt frå det vonde og gjer det gode, søk fred og far etter honom!
15 Herran silmät katsovat vanhurskaita, ja hänen korvansa heidän huutoansa.
Herrens augo er vende til dei rettferdige, og hans øyro til deira rop.
16 Mutta Herran kasvot ovat pahointekiöitä vastaan, hukuttamaan maasta heidän muistoansa.
Herrens åsyn er imot deim som gjer vondt, til å rydja ut deira minne frå jordi.
17 Kuin (vanhurskaat) huutavat, niin Herra kuulee, ja pelastaa heitä kaikista heidän tuskistansa.
Hine ropar, og Herren høyrer og friar deim ut or alle deira trengslor.
18 Herra on juuri läsnä niitä, joilla on murheellinen sydän, ja auttaa niitä, joilla on surkia mieli.
Herren er nær hjå deim som hev eit sundbrote hjarta, og frelser deim som hev ei hugsprengd ånd.
19 Vanhurskaalle tapahtuu paljo pahaa; mutta Herra hänen niistä kaikista päästää.
Mange ulukkor kjem yver den rettferdige, men Herren friar honom ut or deim alle.
20 Hän kätkee kaikki hänen luunsa, ettei yhtäkään niistä murreta.
Herren tek vare på alle hans bein, ikkje eitt av deim vert brote.
21 Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne hukutetaan.
Ulukka drep den ugudlege, og dei som hatar den rettferdige, vert saka.
22 Herra lunastaa palveliansa sielut; ja kaikki, jotka häneen toivovat, ei pidä hukkuman.
Herren løyser ut deira sjæl som tener honom, og av dei som flyr til honom, vert ingen saka.
