Psalmien 34
1 Davidin Psalmi, koska hän muotonsa muutti Abimelekin edessä, joka hänen ajoi pois tyköänsä ja hän meni pois. Minä kiitän Herraa aina: hänen kiitoksensa on alati minun suussani.
Dāvida dziesma, kad viņš izlikās negudrs Abimeleka priekšā, kas viņu aizdzina, un viņš aizgāja. Es teikšu To Kungu allažiņ, Viņa teikšana būs manā mutē vienmēr.
2 Minun sieluni kerskaa Herrassa, että raadolliset sen kuulevat ja iloitsevat.
Mana dvēsele lielīsies ar To Kungu; pazemīgie to dzirdēs un priecāsies.
3 Ylistäkäät Herraa minun kanssani, ja korottakaamme ynnä hänen nimeänsä.
Teiciet augsti To Kungu līdz ar mani; mēs kopā augsti slavēsim Viņa vārdu.
4 Kuin minä Herraa etsin, kuuli hän minun rukoukseni, ja pelasti minun kaikista vavistuksistani.
Es meklēju To Kungu, un Viņš man atbildēja, un izglāba mani no visām manām izbailēm.
5 Jotka häntä katsovat, ne valaistaan: heidän kasvonsa ei tule häpiään.
Kas Viņu uzlūko un Viņam pieskrien(tuvojās priecīgi), to vaigs netaps kaunā.
6 Kuin raadollinen huusi, kuuli Herra häntä, ja autti hänen kaikista tuskistansa.
Kad šis bēdīgais sauca, tad Tas Kungs klausīja un to izpestīja no visām viņa bēdām.
7 Herran enkeli piirittää niitä, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heitä.
Tā Kunga eņģelis apmetās ap tiem, kas Viņu bīstas, un tos izglābj.
8 Maistakaat ja katsokaat, kuinka Herra on suloinen: autuas on se, joka häneen turvaa.
Baudāt un redzat, ka Tas Kungs ir labs; svētīgs tas vīrs, kas uz Viņu paļaujas.
9 Peljätkään Herraa kaikki hänen pyhänsä; sillä jotka häntä pelkäävät, ei niiltä mitään puutu.
Bīstaties To Kungu, jūs Viņa svētie, jo kas Viņu bīstas, tiem netrūkst nenieka.
10 Nuorten jalopeurain pitää tarvitseman ja isooman; mutta jotka Herraa etsivät, ei heiltä mitään hyvää puutu.
Jaunie lauvas cieš trūkumu un badu, bet kas To Kungu meklē, tiem netrūkst nekāda labuma.
11 Tulkaat tänne, lapset, kuulkaat minua: Herran pelvon minä teille opetan.
Nāciet šurp, bērni, klausiet mani, es jums mācīšu Tā Kunga bijāšanu.
12 Kuka on, joka (hyvää) elämää pyytää? ja pitäis mielellänsä hyviä päiviä?
Kas tas vīrs, kam gribās dzīvot? Kam tīk redzēt labas dienas?
13 Varjele kieles pahuudesta, ja huules vilppiä puhumasta.
Pasargi savu mēli no ļauna un savas lūpas no viltīgas valodas;
14 Lakkaa pahasta ja tee hyvää: etsi rauhaa ja noutele häntä.
Atkāpies no ļauna un dari labu, meklē mieru un dzenies tam pakaļ.
15 Herran silmät katsovat vanhurskaita, ja hänen korvansa heidän huutoansa.
Tā Kunga acis lūko uz taisniem, un Viņa ausis uz viņu kliegšanu.
16 Mutta Herran kasvot ovat pahointekiöitä vastaan, hukuttamaan maasta heidän muistoansa.
Tā Kunga vaigs ir pretī tiem, kas ļaunu dara, ka Tas viņu piemiņu izdeldē no zemes.
17 Kuin (vanhurskaat) huutavat, niin Herra kuulee, ja pelastaa heitä kaikista heidän tuskistansa.
Kad taisnie sauc, tad Tas Kungs klausa, un tos izglābj no visām viņu bēdām.
18 Herra on juuri läsnä niitä, joilla on murheellinen sydän, ja auttaa niitä, joilla on surkia mieli.
Tas Kungs ir tuvu tiem, kam satriektas sirdis, un palīdz tiem, kam sagrauzts prāts.
19 Vanhurskaalle tapahtuu paljo pahaa; mutta Herra hänen niistä kaikista päästää.
Taisnam ir daudz bēdu, bet no visām tām Tas Kungs to izpestī.
20 Hän kätkee kaikki hänen luunsa, ettei yhtäkään niistä murreta.
Viņš pasargā visus viņa kaulus, ka neviens no tiem netiek salauzts.
21 Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne hukutetaan.
Blēdība nokaus bezdievīgo, un kas taisno ienīst, tie būs noziedzīgi.
22 Herra lunastaa palveliansa sielut; ja kaikki, jotka häneen toivovat, ei pidä hukkuman.
Tas Kungs izpestī Savu kalpu dvēseli, un visi, kas tic uz Viņu, nebūs noziedzīgi.
