Psalmien 34
1 Davidin Psalmi, koska hän muotonsa muutti Abimelekin edessä, joka hänen ajoi pois tyköänsä ja hän meni pois. Minä kiitän Herraa aina: hänen kiitoksensa on alati minun suussani.
Davidi, cum immutavit vultum suum coram Achimelech, et dimisit eum et abiit. Benedicam Dominum in omni tempore: semper laus eius in ore meo.
2 Minun sieluni kerskaa Herrassa, että raadolliset sen kuulevat ja iloitsevat.
In Domino laudabitur anima mea: audiant mansueti, et lætentur.
3 Ylistäkäät Herraa minun kanssani, ja korottakaamme ynnä hänen nimeänsä.
Magnificate Dominum mecum: et exaltemus nomen eius in idipsum.
4 Kuin minä Herraa etsin, kuuli hän minun rukoukseni, ja pelasti minun kaikista vavistuksistani.
Exquisivi Dominum, et exaudivit me: et ex omnibus tribulationibus meis eripuit me.
5 Jotka häntä katsovat, ne valaistaan: heidän kasvonsa ei tule häpiään.
Accedite ad eum, et illuminamini: et facies vestræ non confundentur.
6 Kuin raadollinen huusi, kuuli Herra häntä, ja autti hänen kaikista tuskistansa.
Iste pauper clamavit, et Dominus exaudivit eum: et de omnibus tribulationibus eius salvavit eum.
7 Herran enkeli piirittää niitä, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heitä.
Immittet angelus Domini in circuitu timentium eum: et eripiet eos.
8 Maistakaat ja katsokaat, kuinka Herra on suloinen: autuas on se, joka häneen turvaa.
Gustate, et videte quoniam suavis est Dominus: beatus vir, qui sperat in eo.
9 Peljätkään Herraa kaikki hänen pyhänsä; sillä jotka häntä pelkäävät, ei niiltä mitään puutu.
Timete Dominum omnes sancti eius: quoniam non est inopia timentibus eum.
10 Nuorten jalopeurain pitää tarvitseman ja isooman; mutta jotka Herraa etsivät, ei heiltä mitään hyvää puutu.
Divites eguerunt et esurierunt: inquirentes autem Dominum non minuentur omni bono.
11 Tulkaat tänne, lapset, kuulkaat minua: Herran pelvon minä teille opetan.
Venite filii, audite me: timorem Domini docebo vos.
12 Kuka on, joka (hyvää) elämää pyytää? ja pitäis mielellänsä hyviä päiviä?
Quis est homo qui vult vitam: diligit dies videre bonos?
13 Varjele kieles pahuudesta, ja huules vilppiä puhumasta.
Prohibe linguam tuam a malo: et labia tua ne loquantur dolum.
14 Lakkaa pahasta ja tee hyvää: etsi rauhaa ja noutele häntä.
Diverte a malo, et fac bonum: inquire pacem, et persequere eam.
15 Herran silmät katsovat vanhurskaita, ja hänen korvansa heidän huutoansa.
Oculi Domini super iustos: et aures eius in preces eorum.
16 Mutta Herran kasvot ovat pahointekiöitä vastaan, hukuttamaan maasta heidän muistoansa.
Vultus autem Domini super facientes mala: ut perdat de terra memoriam eorum.
17 Kuin (vanhurskaat) huutavat, niin Herra kuulee, ja pelastaa heitä kaikista heidän tuskistansa.
Clamaverunt iusti, et Dominus exaudivit eos: et ex omnibus tribulationibus eorum liberavit eos.
18 Herra on juuri läsnä niitä, joilla on murheellinen sydän, ja auttaa niitä, joilla on surkia mieli.
Iuxta est Dominus iis, qui tribulato sunt corde: et humiles spiritu salvabit.
19 Vanhurskaalle tapahtuu paljo pahaa; mutta Herra hänen niistä kaikista päästää.
Multæ tribulationes iustorum: et de omnibus his liberabit eos Dominus.
20 Hän kätkee kaikki hänen luunsa, ettei yhtäkään niistä murreta.
Custodit Dominus omnia ossa eorum: unum ex his non conteretur.
21 Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne hukutetaan.
Mors peccatorum pessima: et qui oderunt iustum delinquent.
22 Herra lunastaa palveliansa sielut; ja kaikki, jotka häneen toivovat, ei pidä hukkuman.
Redimet Dominus animas servorum suorum: et non delinquent omnes qui sperant in eo.
