Psalmien 34
1 Davidin Psalmi, koska hän muotonsa muutti Abimelekin edessä, joka hänen ajoi pois tyköänsä ja hän meni pois. Minä kiitän Herraa aina: hänen kiitoksensa on alati minun suussani.
Di Davide, quando si finse insensato davanti ad Abimelec e, cacciato da lui, se ne andò. Io benedirò l’Eterno in ogni tempo; la sua lode sarà del continuo nella mia bocca.
2 Minun sieluni kerskaa Herrassa, että raadolliset sen kuulevat ja iloitsevat.
L’anima mia si glorierà nell’Eterno; gli umili l’udranno e si rallegreranno.
3 Ylistäkäät Herraa minun kanssani, ja korottakaamme ynnä hänen nimeänsä.
Magnificate meco l’Eterno, ed esaltiamo il suo nome tutti insieme.
4 Kuin minä Herraa etsin, kuuli hän minun rukoukseni, ja pelasti minun kaikista vavistuksistani.
Io ho cercato l’Eterno, ed egli m’ha risposto e m’ha liberato da tutti i miei spaventi.
5 Jotka häntä katsovat, ne valaistaan: heidän kasvonsa ei tule häpiään.
Quelli che riguardano a lui sono illuminati, e le loro facce non sono svergognate.
6 Kuin raadollinen huusi, kuuli Herra häntä, ja autti hänen kaikista tuskistansa.
Quest’afflitto ha gridato, e l’Eterno l’ha esaudito e l’ha salvato da tutte le sue distrette.
7 Herran enkeli piirittää niitä, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heitä.
L’Angelo dell’Eterno s’accampa intorno a quelli che lo temono, e li libera.
8 Maistakaat ja katsokaat, kuinka Herra on suloinen: autuas on se, joka häneen turvaa.
Gustate e vedete quanto l’Eterno è buono! Beato l’uomo che confida in lui.
9 Peljätkään Herraa kaikki hänen pyhänsä; sillä jotka häntä pelkäävät, ei niiltä mitään puutu.
Temete l’Eterno, voi suoi santi, poiché nulla manca a quelli che lo temono.
10 Nuorten jalopeurain pitää tarvitseman ja isooman; mutta jotka Herraa etsivät, ei heiltä mitään hyvää puutu.
I leoncelli soffron penuria e fame, ma quelli che cercano l’Eterno non mancano d’alcun bene.
11 Tulkaat tänne, lapset, kuulkaat minua: Herran pelvon minä teille opetan.
Venite, figliuoli, ascoltatemi; io v’insegnerò il timor dell’Eterno.
12 Kuka on, joka (hyvää) elämää pyytää? ja pitäis mielellänsä hyviä päiviä?
Qual è l’uomo che prenda piacere nella vita, ed ami lunghezza di giorni per goder del bene?
13 Varjele kieles pahuudesta, ja huules vilppiä puhumasta.
Guarda la tua lingua dal male a le tue labbra dal parlar con frode.
14 Lakkaa pahasta ja tee hyvää: etsi rauhaa ja noutele häntä.
Dipartiti dal male e fa’ il bene; cerca la pace, e procacciala.
15 Herran silmät katsovat vanhurskaita, ja hänen korvansa heidän huutoansa.
Gli occhi dell’Eterno sono sui giusti e le sue orecchie sono attente al loro grido.
16 Mutta Herran kasvot ovat pahointekiöitä vastaan, hukuttamaan maasta heidän muistoansa.
La faccia dell’Eterno è contro quelli che fanno il male per sterminare di sulla terra la loro memoria.
17 Kuin (vanhurskaat) huutavat, niin Herra kuulee, ja pelastaa heitä kaikista heidän tuskistansa.
I giusti gridano e l’Eterno li esaudisce e li libera da tutte le loro distrette.
18 Herra on juuri läsnä niitä, joilla on murheellinen sydän, ja auttaa niitä, joilla on surkia mieli.
L’Eterno e vicino a quelli che hanno il cuor rotto, e salva quelli che hanno lo spirito contrito.
19 Vanhurskaalle tapahtuu paljo pahaa; mutta Herra hänen niistä kaikista päästää.
Molte sono le afflizioni del giusto; ma l’Eterno lo libera da tutte.
20 Hän kätkee kaikki hänen luunsa, ettei yhtäkään niistä murreta.
Egli preserva tutte le ossa di lui, non uno ne è rotto.
21 Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne hukutetaan.
La malvagità farà perire il malvagio, e quelli che odiano il giusto saranno condannati.
22 Herra lunastaa palveliansa sielut; ja kaikki, jotka häneen toivovat, ei pidä hukkuman.
L’Eterno riscatta l’anima de’ suoi servitori, e nessun di quelli che confidano in lui sarà condannato.
