Psalmien 34
1 Davidin Psalmi, koska hän muotonsa muutti Abimelekin edessä, joka hänen ajoi pois tyköänsä ja hän meni pois. Minä kiitän Herraa aina: hänen kiitoksensa on alati minun suussani.
[Salmo] di Davide, intorno a ciò ch'egli si contraffece davanti ad Abimelec; onde esso lo cacciò via, ed egli se ne andò IO benedirò il Signore in ogni tempo; La sua lode [sarà] sempre nella mia bocca.
2 Minun sieluni kerskaa Herrassa, että raadolliset sen kuulevat ja iloitsevat.
L'anima mia si glorierà nel Signore; Gli umili l'udiranno, e si rallegreranno.
3 Ylistäkäät Herraa minun kanssani, ja korottakaamme ynnä hänen nimeänsä.
Magnificate meco il Signore, Ed esaltiamo [tutti] insieme il suo Nome.
4 Kuin minä Herraa etsin, kuuli hän minun rukoukseni, ja pelasti minun kaikista vavistuksistani.
Io ho cercato il Signore, ed egli mi ha risposto, E mi ha liberato da tutti i miei spaventi.
5 Jotka häntä katsovat, ne valaistaan: heidän kasvonsa ei tule häpiään.
Quelli che hanno riguardato a lui sono stati illuminati, E le lor facce non sono state svergognate.
6 Kuin raadollinen huusi, kuuli Herra häntä, ja autti hänen kaikista tuskistansa.
Questo povero afflitto ha gridato, e il Signore l'ha esaudito, E l'ha salvato da tutte le sue distrette.
7 Herran enkeli piirittää niitä, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heitä.
Gli Angeli del Signore sono accampati intorno a quelli che lo temono, E li liberano.
8 Maistakaat ja katsokaat, kuinka Herra on suloinen: autuas on se, joka häneen turvaa.
Gustate, e vedete quanto il Signore [è] buono; Beato l'uomo [che] spera in lui.
9 Peljätkään Herraa kaikki hänen pyhänsä; sillä jotka häntä pelkäävät, ei niiltä mitään puutu.
Temete il Signore, [voi] suoi santi; Poichè nulla manca a quelli che lo temono.
10 Nuorten jalopeurain pitää tarvitseman ja isooman; mutta jotka Herraa etsivät, ei heiltä mitään hyvää puutu.
I leoncelli soffrono necessità e fame; Ma quelli che cercano il Signore non hanno mancamento di alcun bene.
11 Tulkaat tänne, lapset, kuulkaat minua: Herran pelvon minä teille opetan.
Venite, figliuoli, ascoltatemi; Io v'insegnerò il timor del Signore.
12 Kuka on, joka (hyvää) elämää pyytää? ja pitäis mielellänsä hyviä päiviä?
Quale [è] l'uomo che abbia voglia di vivere, Che ami [lunghezza di] giorni per veder del bene?
13 Varjele kieles pahuudesta, ja huules vilppiä puhumasta.
Guarda la tua lingua dal male, E le tue labbra da parlar frode.
14 Lakkaa pahasta ja tee hyvää: etsi rauhaa ja noutele häntä.
Ritratti dal male, e fa' il bene; Cerca la pace, e procacciala.
15 Herran silmät katsovat vanhurskaita, ja hänen korvansa heidän huutoansa.
Gli occhi del Signore [son] verso i giusti, E le sue orecchie [sono attente] al grido loro.
16 Mutta Herran kasvot ovat pahointekiöitä vastaan, hukuttamaan maasta heidän muistoansa.
La faccia del Signore [è] contro a quelli che fanno male, Per isterminare la lor memoria d'in su la terra.
17 Kuin (vanhurskaat) huutavat, niin Herra kuulee, ja pelastaa heitä kaikista heidän tuskistansa.
[I giusti] gridano, e il Signore [li] esaudisce, E li libera da tutte le lor distrette.
18 Herra on juuri läsnä niitä, joilla on murheellinen sydän, ja auttaa niitä, joilla on surkia mieli.
Il Signore [è] presso di quelli che hanno il cuor rotto, E salva quelli che hanno lo spirito contrito.
19 Vanhurskaalle tapahtuu paljo pahaa; mutta Herra hänen niistä kaikista päästää.
Molte [son] le afflizioni del giusto; Ma il Signore lo libererà da tutte.
20 Hän kätkee kaikki hänen luunsa, ettei yhtäkään niistä murreta.
Egli guarda tutte le ossa di esso: E niuno ne può esser rotto.
21 Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne hukutetaan.
La malvagità farà morire il malvagio, E quelli che odiano il giusto saran distrutti.
22 Herra lunastaa palveliansa sielut; ja kaikki, jotka häneen toivovat, ei pidä hukkuman.
Il Signore riscatta l'anima de' suoi servitori; E niuno di quelli che sperano in lui sarà distrutto.
