Psalmien 34
1 Davidin Psalmi, koska hän muotonsa muutti Abimelekin edessä, joka hänen ajoi pois tyköänsä ja hän meni pois. Minä kiitän Herraa aina: hänen kiitoksensa on alati minun suussani.
Von David, da er seine Gebärde verstellte vor Abimelech, und dieser ihn forttrieb, und er ging. Ich will Jehovah segnen alle Zeit; Sein Lob soll beständig in meinem Munde sein.
2 Minun sieluni kerskaa Herrassa, että raadolliset sen kuulevat ja iloitsevat.
Jehovahs rühme meine Seele sich; die Elenden sollen es hören und fröhlich sein.
3 Ylistäkäät Herraa minun kanssani, ja korottakaamme ynnä hänen nimeänsä.
Machet groß mit mir Jehovah, laßt uns erhöhen Seinen Namen allzumal.
4 Kuin minä Herraa etsin, kuuli hän minun rukoukseni, ja pelasti minun kaikista vavistuksistani.
Ich fragte nach Jehovah, und Er antwortete mir und errettete mich aus all meinem Bangen.
5 Jotka häntä katsovat, ne valaistaan: heidän kasvonsa ei tule häpiään.
Sie blicken zu Ihm auf und strahlen. Und ihr Angesicht darf nicht erröten.
6 Kuin raadollinen huusi, kuuli Herra häntä, ja autti hänen kaikista tuskistansa.
Es rief dieser Elende, und Jehovah hörte ihn, und rettete ihn aus allen seinen Drangsalen.
7 Herran enkeli piirittää niitä, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heitä.
Jehovahs Engel lagert sich rings um die, so Ihn fürchten, und Er zieht sie heraus.
8 Maistakaat ja katsokaat, kuinka Herra on suloinen: autuas on se, joka häneen turvaa.
Schmecket und sehet, wie gut Jehovah ist. Selig der Mann, der auf Ihn sich verläßt.
9 Peljätkään Herraa kaikki hänen pyhänsä; sillä jotka häntä pelkäävät, ei niiltä mitään puutu.
Fürchtet Jehovah, ihr Seine Heiligen; denn denen, die Ihn fürchten, mangelt nichts.
10 Nuorten jalopeurain pitää tarvitseman ja isooman; mutta jotka Herraa etsivät, ei heiltä mitään hyvää puutu.
Die jungen Löwen darben und hungern; aber denen, die nach Jehovah fragen, mangelt es an keinem Gut.
11 Tulkaat tänne, lapset, kuulkaat minua: Herran pelvon minä teille opetan.
Kommt, Söhne, höret mir zu, ich will euch die Furcht Jehovahs lehren.
12 Kuka on, joka (hyvää) elämää pyytää? ja pitäis mielellänsä hyviä päiviä?
Wer ist der Mann, der Lust hat am Leben, und die Tage liebt, Gutes zu sehen?
13 Varjele kieles pahuudesta, ja huules vilppiä puhumasta.
Bewahre deine Zunge vor Bösem und deine Lippen, daß sie nicht Trug reden.
14 Lakkaa pahasta ja tee hyvää: etsi rauhaa ja noutele häntä.
Weiche ab vom Bösen und tue Gutes. Suche Frieden und setze ihm nach.
15 Herran silmät katsovat vanhurskaita, ja hänen korvansa heidän huutoansa.
Die Augen Jehovahs sind auf den Gerechten und Seine Ohren auf ihrem Angstschrei.
16 Mutta Herran kasvot ovat pahointekiöitä vastaan, hukuttamaan maasta heidän muistoansa.
Das Angesicht Jehovahs ist wider die, so Böses tun, daß Er ihr Gedächtnis ausrotte von der Erde.
17 Kuin (vanhurskaat) huutavat, niin Herra kuulee, ja pelastaa heitä kaikista heidän tuskistansa.
Schreien jene, so hört Jehovah und errettet sie aus allen ihren Drangsalen.
18 Herra on juuri läsnä niitä, joilla on murheellinen sydän, ja auttaa niitä, joilla on surkia mieli.
Jehovah ist denen nahe, die gebrochenen Herzens sind, und hilft denen, die einen zerschlagenen Geist haben.
19 Vanhurskaalle tapahtuu paljo pahaa; mutta Herra hänen niistä kaikista päästää.
Viel sind der Übel des Gerechten, aus allen aber errettet ihn Jehovah.
20 Hän kätkee kaikki hänen luunsa, ettei yhtäkään niistä murreta.
Alle seine Gebeine hütet Er, daß keines ihm zerbrochen wird.
21 Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne hukutetaan.
Den Ungerechten tötet das Böse, und die den Gerechten hassen, werden schuldig.
22 Herra lunastaa palveliansa sielut; ja kaikki, jotka häneen toivovat, ei pidä hukkuman.
Jehovah löset die Seele Seiner Knechte ein, und alle, die auf Ihn sich verlassen, haben keine Schuld.
