Psalmien 34
1 Davidin Psalmi, koska hän muotonsa muutti Abimelekin edessä, joka hänen ajoi pois tyköänsä ja hän meni pois. Minä kiitän Herraa aina: hänen kiitoksensa on alati minun suussani.
Ein Psalm Davids, da er seine Gebärde verstellte vor Abimelech, als der ihn von sich trieb und er wegging. Ich will den HERRN loben allezeit; sein Lob soll immerdar in meinem Munde sein.
2 Minun sieluni kerskaa Herrassa, että raadolliset sen kuulevat ja iloitsevat.
Meine Seele soll sich rühmen des HERRN, daß es die Elenden hören und sich freuen.
3 Ylistäkäät Herraa minun kanssani, ja korottakaamme ynnä hänen nimeänsä.
Preiset mit mir den HERRN und laßt uns miteinander seinen Namen erhöhen.
4 Kuin minä Herraa etsin, kuuli hän minun rukoukseni, ja pelasti minun kaikista vavistuksistani.
Da ich den HERRN suchte, antwortete er mir und errettete mich aus aller meiner Furcht.
5 Jotka häntä katsovat, ne valaistaan: heidän kasvonsa ei tule häpiään.
Welche auf ihn sehen, die werden erquickt, und ihr Angesicht wird nicht zu Schanden.
6 Kuin raadollinen huusi, kuuli Herra häntä, ja autti hänen kaikista tuskistansa.
Da dieser Elende rief, hörte der HERR und half ihm aus allen seinen Nöten.
7 Herran enkeli piirittää niitä, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heitä.
Der Engel des HERRN lagert sich um die her, so ihn fürchten, und hilft ihnen aus.
8 Maistakaat ja katsokaat, kuinka Herra on suloinen: autuas on se, joka häneen turvaa.
Schmecket und sehet, wie freundlich der HERR ist. Wohl dem, der auf ihn traut!
9 Peljätkään Herraa kaikki hänen pyhänsä; sillä jotka häntä pelkäävät, ei niiltä mitään puutu.
Fürchtet den HERRN, ihr seine Heiligen! denn die ihn fürchten, haben keinen Mangel.
10 Nuorten jalopeurain pitää tarvitseman ja isooman; mutta jotka Herraa etsivät, ei heiltä mitään hyvää puutu.
Reiche müssen darben und hungern; aber die den HERRN suchen, haben keinen Mangel an irgend einem Gut.
11 Tulkaat tänne, lapset, kuulkaat minua: Herran pelvon minä teille opetan.
Kommt her, Kinder, höret mir zu; ich will euch die Furcht des HERRN lehren:
12 Kuka on, joka (hyvää) elämää pyytää? ja pitäis mielellänsä hyviä päiviä?
Wer ist, der Leben begehrt und gerne gute Tage hätte?
13 Varjele kieles pahuudesta, ja huules vilppiä puhumasta.
Behüte deine Zunge vor Bösem und deine Lippen, daß sie nicht Trug reden.
14 Lakkaa pahasta ja tee hyvää: etsi rauhaa ja noutele häntä.
Laß vom Bösen und tue Gutes; suche Frieden und jage ihm nach.
15 Herran silmät katsovat vanhurskaita, ja hänen korvansa heidän huutoansa.
Die Augen des HERRN merken auf die Gerechten und seine Ohren auf ihr Schreien;
16 Mutta Herran kasvot ovat pahointekiöitä vastaan, hukuttamaan maasta heidän muistoansa.
das Antlitz aber des HERRN steht gegen die, so Böses tun, daß er ihr Gedächtnis ausrotte von der Erde.
17 Kuin (vanhurskaat) huutavat, niin Herra kuulee, ja pelastaa heitä kaikista heidän tuskistansa.
Wenn die Gerechten schreien, so hört der HERR und errettet sie aus all ihrer Not.
18 Herra on juuri läsnä niitä, joilla on murheellinen sydän, ja auttaa niitä, joilla on surkia mieli.
Der HERR ist nahe bei denen, die zerbrochnes Herzens sind, und hilft denen, die ein zerschlagen Gemüt haben.
19 Vanhurskaalle tapahtuu paljo pahaa; mutta Herra hänen niistä kaikista päästää.
Der Gerechte muß viel Leiden; aber der HERR hilft ihm aus dem allem.
20 Hän kätkee kaikki hänen luunsa, ettei yhtäkään niistä murreta.
Er bewahrt ihm alle seine Gebeine, daß deren nicht eins zerbrochen wird.
21 Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne hukutetaan.
Den Gottlosen wird das Unglück töten; und die den Gerechten hassen, werden Schuld haben.
22 Herra lunastaa palveliansa sielut; ja kaikki, jotka häneen toivovat, ei pidä hukkuman.
Der HERR erlöst die Seele seiner Knechte; und alle, die auf ihn trauen, werden keine Schuld haben.
